Aucklandin mielenkiintoiset kaupunginosat

Useimmat matkailijat antoivat aika ankean kuvan Aucklandista:
”Kuin mikä tahansa suurkaupunki”
”Ei kannata viipyä kuin 1-2 päivää”

Suositusten perusteella varasin Aucklandiin reilu kaksi päivää. Ajattelin sen olevan reilusti. Hostellisuosituksen sain tapaamaltani saksalaiselta, ja Verandah’s täyttikin odotukset. Yllätyksekseni hostellin sijainti oli myös loistava! Olin ajatellut,  että noin 1,5 km matka keskustaan on ihan ok, vaikka vähän syrjäiseltä kuulostaa moniin muihin hostelleihin verrattuna. Mutta hostellihan sijaitsikin kaupungin kiinnostavimmalla alueella, Ponsonbyssa.

Sunnuntaipäivä menikin leppoisasti Ponsonbyn katuja vaellellessa. Ihania brunssipaikkoja, kahviloita ja ravintoloita sekä mielenkiintoisia liikkeitä sulassa sovussa. Välissä upeita pitsihuviloita. Vähän kuin Punavuori olisi kohdannut Puu-Vallilan ripauksella Kalliota. En ollenkaan kaivannut ydinkeskustan vilskettä enkä kauppoja.

Toisena päivänä jatkoin kaupunginosiin tutustumista. Päätin ensin kävellä keskustaan ja hypätä sieltä bussiin. Vain muutaman sadan metrin päässä hostellilta huomasin yllätyksekseni Safka-ruokakaupan. Olin kuullut pohjoismaisia ruokatuotteita ja karkkeja myyvästä nettikaupasta, mutten tiennyt että myös oikea liike on olemassa. Kauppa oli kuin taivaaseen olisi astunut. Oli näkkileipää ja vaikka mitä ruokatuotteita, mutta koska olin seuraavana aamuna lähdössä Australiaan, jonne ei ruokaa voi viedä, tyydyin tutkailemaan vain karkkihyllyjä. Pieni valinnan vaikeus iski; ostaako Kismet vai Fazerin sininen, vai sittenkin ikisuosikkini Geisha? Muitakin vaihtoehtoja olisi ollut, mutta kerrankin itsekuri piti ja ostin vain Geishan salmiakin kaveriksi. Kunnon suklaata olikin ollut ikävä, nämä ulkomaan suklaat eivät ole oikein olleet makuuni.

Iloisin mielin jatkoin matkaa keskustan ostoskadun läpi. Queen streetilla todella tuli tunne, että voisi olla missä tahansa suurkaupungissa.

Aucklandissa on pitkä rantaviiva ja myös uimarantoja on tarjolla useita. Valitsin tällä kertaa keskustaa lähimmät rannat päivän agendalle ja hyppäsin Mission Bay:hin vievään bussiin. Itse kaupunginosa oli pieni pettymys, sillä rantakadun paria kahvilaa ja liikettä lukuun ottamatta ei nähtävää ollut. Itse hiekkaranta oli ihan kiva. Kävelin rantakatua pitkin kauemmaksi keskustasta ja hiekkarantoja oli pitkin matkaa. Valinnanvaraa uimiseen sekä aurinko- tai varjopaikan löytämiseen riitti.

Aucklandista olisi myös voinut tehdä retkiä lähisaarille, joita on kehuttu kovasti, erityisesti Waiheke-saarta. Siinä mielessä olisin hyvin voinut viettää kolmannenkin päivän Aucklandissa.

Upeat kiinalaiset lyhdyt Aucklandissa

Saavuin Aucklandiin lauantaina 20.2. Kaupungissa oli meneillään kiinalaisen uuden vuoden juhlinnan päättävä Lantern Festival sekä Pride-kulkue, joka kulki aivan hostellini vierestä.

Illan hämärtyessä lähdin kävelemään kohti Auckland Domain:ia, paikallista keskuspuistoa, jossa lyhtyfestivaali järjestettiin. Jalkakäytävät olivat täynnä samaan suuntaan kulkevia, erityisesti kiinalaistaustaisia, ihmisiä lapsista vanhuksiin. Ei tarvinnut karttaa löytääkseen perille.

Lähes 10 prosenttia Aucklandin noin 1,5 miljoonasta asukkaasta on taustaltaan kiinalaisia. Täten on ymmärrettävää, että myös kiinalainen uusivuosi on kaupungissa merkittävä tapahtuma.

Tapahtuma-alueelta löytyi muutamia esiintymislavoja, joissa oli erityyppisiä kiinalaisesityksiä. Luonnollisesti myös erilaisia myyjiä ja sponsoreiden esittelypisteitä oli runsaasti. Oma huomioni kiinnittyi kuitenkin täysin lyhtyihin, joita oli ripoteltu nurmialueelle laajalti.

Puissa roikkuvien perinteisten lyhtyjen sijaan pääpaino esillä olevissa taideteoksissa olikin maassa seisovissa, esittävissä lyhdyissä.

Lyhdyt olivat huikeita taidonnäytteitä ja valaisivat upeasti pimeää iltaa. Osaan lyhdyistä oli jopa yhdistetty liikkuvia elementtejä, kuten lohikäärmeiden kääntyvät päät.

Selkeää reittiä lyhtyjen kiertämiseen ei ollut, joten pimeässä puistossa oli hieman hankala hahmottaa, oliko nähnyt kaikki teokset vai ei. Paikoin kulkeminen oli myös haastavaa, sillä tungosta oli kuin Espalla vappuaattona. Sääliksi kävi pieniä lapsia, jotka oli tuotu rattaissa paikalle. Pimeässä tungoksessa ei varmasti ole kiva olla aikuisten polvien tasolla.

Paikoin oli väljempää ja silloin oli mukava vain nauttia upeista teoksista.