Rahan kulutus USA ja Australia

Monia kiinnostaa, kuinka paljon rahaa kuluu maailmanympärimatkalla. Rahankäyttö on aina yksilöllistä ja riippuu monesta seikasta, mutta ajattelin valottaa omaa kulutustani, jos siitä vaikka on apua reissua suunnitteleville.

Kulutukseen ei ole laskettu lentoja ollenkaan, mutta muut liikkumiseen liittyvät kulut kylläkin, aina lentokenttäkuljetuksista lähtien.

USA ja Australia eivät varsinaisesti ole penninvenyttäjän kohteita kuten monet Aasian maat, mutta myönnettäköön, etten pahemmin tarkkaillut kulutustani näissä kahdessa maassa. Huomattavasti edullisemminkin voi matkustaa, jos tekee erilaisia valintoja.

USA

Vietin maassa yhteensä 50 päivää, jotka jakautuivat Bostonin, San Franciscon ja kolmen Havaijin saaren kesken. Asumisesta maksoin todella vähän, sillä Bostonissa asuin ystävien luona ja neljä viikkoa tein Havaijilla töitä asumista vastaan, joten siitä ei tullut kuluja. San Franciscossa ja Honolulussa majoituin hostelleissa.

Ruokaan panostin erityisesti San Franciscossa. Kävin useammassa kalliissa ravintolassa syömässä ja vaikka hinnat olivat Suomeen verrattuna edullisempia, ei se silti halpaa lystiä ole. Myös Honolulussa nautin pari kalliimpaa illallista. Toisaalta Bostonissa sain nauttia ystäväni kokkailuista, kiitos vielä kerran! Kauain saarella asumiseen sisältyi ruoka, joten herkkuostoksia lukuun ottamatta ruokaan ei mennyt rahaa.

Merkittävimmät aktiviteetit USAssa olivat Madonnan upea keikka Bostonissa, auton vuokraus Big Islandilla ja SUP-kurssi niinikään Big Islandilla.

Kaikenkaikkiaan rahaa kului USAssa  2810 euroa, poislukien vaate- ja kenkäostokset.
Noin 56€/päivä

Kulujen jakautuminen:
Majoitus 11.4%
Ruoka 34.4%
Aktiviteetit 23.7%

Loput kulut koostuivat sekalaisista menoista aina kännykkäliittymästä julkisen liikenteen ja kampaajan kuluihin.

USA ei ole halpa maa, varsinkaan tämän hetkisellä valuuttakurssilla. Kännykkäliittymät ovat todella kalliita, ruokakaupassa käyntiin saa uppoamaan pihistellenkin rahaa etenkin Havaijilla jne.

Australia

Vietin Ausseissa 18 päivää Sydneyssä, Airlie Beachilla / purjehtimassa sekä Brisbanessa. Täällä panostin asumiseen ja aktiviteetteihin, mutta söin vähemmän kalliissa ravintoloissa vaikka edelleen jatkoin ulkona syömistä.

Sydneyssa majoituin osin hostellissa ja osin sohvasurffasin, eli asuin paikallisen luona ilmaiseksi. Airlie Beachilla ja Brisbanessa vuokrasin huoneen Airbnb:n kautta, joka oli Airlie Beachilla hotellihuoneen hintainen mutta Brisbanessa lähempänä hostellin hintatasoa. Hinnoissa on siis paljon vaihtelua.

Ausseissa panostin aktiviteetteihin, jotka olivatkin upeita elämyksiä; purjehdus- ja snorklausreissu Isolle Valliriutalle sekä päiväretki Stradbroke Islandille villejä koaloita ja kenguruita katsomaan.

Yhteensä Ausseissa kulutin 1730€.
Noin 96€/päivä.

Kulujen jakautuminen:
Majoitus 30.2%
Ruoka 17.3%
Aktiviteetit 33.2%

Koin Australian olevan hintatasoltaan hyvin samankaltainen USAn kanssa. Kännykkäliittymät olivat selkeästi edullisempia, mutta ruokakauppa hyvin samaa tasoa.

Ylläolevien kulujen lisäksi olen käyttänyt lähes 200€ vaate- ja kenkäostoksiin molemmissa maissa yhteensä. Näitä kuluja en ole pilkkonut maittain. Kaikille ostoksille on ollut paljon käyttöä ja osa on korvannut alun perin mukaan ottamiani, mutta reissun aikana poisheitettyjä tuotteita.

Puolivälin mietteitä

Nyt kun lento kotiin on varattu maaliskuun 27. päivälle, on reissun kestokin tiedossa. Niinpä tänään on reissun puoliväli ja vaikka tuntuukin, että paljon olen jo ehtinyt nähdä ja kokea, on saman verran elämyksiä vielä edessä.
Tässä alkuosan aakkoset.


Aksentti
Toissa viikolla oli ilahduttavaa kuulla paikalliselta, että minulla ei ole (enää) suomiaksenttia. Lisäksi englanti sujuu taas paremmin, mikä on ollut ilo huomata. Edelleen haen toki joitain sanoja, mutta olen jo ihan tyytyväinen tähänkin tilanteeseen. Aksentista eroon pääseminen ja kielitaidon kehittäminen olivat yksi reissun tavoitteista.

Brittiläinen imperiumi
Australiassa ja Uudessa-Seelannissa näkyy vahvasti tyypillisiä brittiläisiä piirteitä, erityisesti niitä, joita en ole kaivannut. Vasemman puoleisen liikenteen lisäksi britit ovat tuoneet eteläiselle pallonpuoliskolle mm. erilliset kylmä- ja kuumavesihanat, joita ei onneksi monessa paikassa enää ole. Lisäksi talot ja niiden lämpöeristykset ovat aivan yhtä surkeat yksinkertaisine ikkunoineen.

Cheerleading
Reissussakaan en pääse rakkaasta lajista eroon. San Franciscossa tuli nähtyä muutama cheerleader stunttailemassa ja Kauailla seurasin hetken paikallisen koulun harjoituksia. Reilu viikko sitten jännitin kovasti Suomen mestaruus -kisojen tuloksia ja aamulla oli pakko heti katsoa kärkijoukkueiden suoritukset YouTubesta.

Delfiinit
Uinti delfiinien kanssa oli upea kokemus jääkylmästä vedestä huolimatta.

Ensimmäiset kerrat
Elämyksiä ei ole matkalta puuttunut ja monen montaa asiaa olen päässyt tekemään ensimmäistä kertaa. Toivon ja uskon, että positiivisia ensimmäisiä kertoja tulee jatkossakin vastaan.

Facebook
Pitää kärryillä maailman ja Suomen menosta sekä tarjoaa hyviä vinkkejä eri matkailuryhmien muodossa.

Google
On ollut korvaamaton apu eri asioiden selvittelyssä.

Hostellit
Majoittuminen hostelleissa on ollut yllättävän ok. Olen toki ollut nirso niiden suhteen, joten olen majoittunut vain hyvätasoisissa hostelleissa. Osassa on ollut myös huoneeseen liittyvä oma vessa, mikä on ollut mukavaa, erityisesti jos on majoittunut neljän hengen huoneessa. En kuitenkaan usko, että pystyisin koko reissua majoittumaan jaetuissa huoneissa, siksi onkin ollut ihanaa kun välillä on saanut oman huoneen helpx, airbnb tai sohvasurffauspaikoissa.

Ihmiset
Koen itseni onnekkaaksi, kun olen tavannut matkalla niin monia ihania ihmisiä. Lisäksi olen kiitollinen kotona ja maailmalla asuvista ystävistäni, jotka pitävät yhteyttä vaikka ei nähdäkään.

Joulu
Vietän ensimmäistä kertaa joulua muualla kuin äitini luona. En ole suuri jouluihminen, mutta on jännä nähdä miten itse jouluaattona reagoi erilaiseen joulunviettoon.

Kesä
Uuden-Seelannin Eteläsaaren kesä on harmittavan samantyyppinen Suomen kesäkuun kanssa. Lämpötila on vaihdellut lähinnä 9-18 asteen välillä, vaikka yksittäinen 27 asteen hellepäiväkin mahtui mukaan. Villapaidalle ja takille on ollut paljon käyttöä.

Liikennekulttuuri
Eroja löytyy ainakin näin jalankulkijan näkökulmasta. Kun jenkeissä sai nauttia kohteliaista autoilijoista, jotka päästivät kävelijän ensin suojatien kohdalla, on moisen luksuksen saanut unohtaa Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.

Makean himo
”Lomalla saa herkutella ” toimii jotenkin vielä parin viikon reissussa, mutta kun sokeriaddiktio vaivaa kuukausien reissussa, on lopputulos vähän huono. Herkkulakko edessä…

Nettiyhteydet
Kyllä meillä on Suomessa halpaa ja hyvät yhteydet. Nettiliittymä kännykkään on kalleimmillaan maksanut yli 60€/kk, joka jenkkien mukaan on rajaton, mutta oikeasti nopea yhteys riittää vain 4 gigaan asti ja sen jälkeen yhteys on todella hidas. Ausseissa ja Uudessa-Seelannissa taas ei tunneta koko käsitettä rajaton, vaan Uudessa-Seelannissa prepaid-liittymään saa ennakkoon maksimissaan 1 gigan dataa. Meinasin kuolla nauruun. Luojan kiitos datan määrää saa lisättyä pitkin kuukautta, mutta on se lisätyötä.
Onnekseni olen pääsääntöisesti majoittunut paikoissa, joissa on langaton netti käytettävissä ilman lisämaksua. Välillä yhteys on tosin ollut tuskastuttavan hidas, tai esim. joissain hostelleissa käytössä vain olohuoneessa. Hätävarana olen hyödyntänyt Mäkin tai kirjaston yhteyksiä.

Otsonikerros
Australian itärannikolla ja Uudessa-Seelannissa voi todella tuntea, kuinka otsonikerroksessa on reikä. Aurinko on polttavan kuuma ja ruskettunutkin iho palaa helposti. Brasialainen huonekaverikin oli polttanut itsensä kunnolla ilman aurinkorasvaa. En siis luovu 50 suojakertoimesta ihan helpolla.

Palvelukulttuuri
On hyvin erilainen Ausseissa ja Uudessa-Seelannissa. Pääsääntöisesti turisteja neuvotaan erittäin hyvin ja ollaan ystävällisiä. Asiakas ei kuitenkaan ole oikeassa tai edes millään tavalla tärkeä monessakaan palvelussa. Sekä itsellä että muilla on ollut todella mielenkiintoisia  (lue: huonoja) kokemuksia. Vaikka ihmiset muuten ovat mukavia, on käsitys asiakaspalvelusta ja kuluttajan oikeuksista erilainen.

Quiz night
Brittien aikaansaannos kai tämäkin, mutta erittäin hauskaa ajanvietettä hostellissa. Osittain kyllä myös kielikoe, sekä kysymyksen ymmärryksen kannalta että vastauksen tietämisen englanniksi.

Ruoka
Alkureissusta nautin mahtavista ruoista ja satsasin myös kalliimpiin ravintoloihin. Olen myös syönyt huomattavasti normaalia enemmän kasvisruokaa ja kokkaillut sitä myös itse. USA:n jälkeen olen myös yrittänyt syödä taloudellisemmin ja kokata enemmän myös hostelleissa enkä käydä ulkona syömässä. Ruokaan menee matkustaessa helposti paljon rahaa.

Sohvasurffaus
Ihan loistava keksintö ja tapa tutustua paikallisiin! Olen nyt surffannut kolmessa paikassa ja ensi viikolla on vuorossa neljäs. Pienemmissä Uuden-Seelannin kaupungeissa ei ole oikein ollut isäntiä tarjolla, mutta kiva että melko monessa on. Antaa myös kivaa vaihtelua hostellielämälle.

Terveys
Lähdin reissuun flunssaisena, mutta onneksi paranin muutamassa päivässä, jonka jälkeen olen pysynyt terveenä (*koputtaa puuta*), vaikka hostelleissa onkin ollut muita flunssaisia. Tosin juuri tänään tuli sellainen olo, että flunssa saattaa olla tuloillaan. .. Varpaan murtuma toki vaikutti suunnitelmiin, muttei kuitenkaan kovin radikaalisti. Pahemminkin olisi voinut käydä.

Uinti
Havaijin lämmin merivesi hemmotteli minut ilmeisesti pilalle. Havaijin lisäksi olen käynyt uimassa vain Airlie Beachilla ja Brisbanessa, niissäkin ulkoaltaissa enkä luonnonvedessä. Lämpimämpiä vesiä odotellessa….

Vesi
Kuinka osaakaan taas arvostaa Suomen puhdasta hanavettä! Uudessa-Seelannissa sentään se on myös juomakelpoista, mutta Ausseissa ja Kauailla se piti suodattaa. Brisbanessa vesi maistui silti ihan homeelta, yök!

Xtreme sports
Ei ihan kuulu lajivalikoimaani, joten benji-hyppykin jää tekemättä. Tänään kuitenkin kävi testaamassa rajojani canyoning-aktiviteetissa ja se oli hauskaa! Siitä lisää myöhemmin.

Yleisövessat
Ausseissa, mutta erityisesti Uudessa-Seelannissa olen kiinnittänyt huomiota siihen, että täällä on todella paljon tarjolla ilmaisia yleisövessoja. Niin kaupungilla kuin patikointi- ja pyöräilyreiteilläkin. Lisäksi ne on merkitty karttaan, joten ne on helppo löytää. Ja ne ovat myös erittäin siistejä. Pelastanut päivän jo monen monta kertaa!

Zara ja muut shoppailut
Ausseissa pääsi tutkimaan tuttujen vaatekauppojen kesävalikoimaa, kuten Zara ja H&M. Yhtä 7€:n perust-paitaa lukuunottamatta vaateostokset jäivät näissä liikkeissä väliin. Uusi suosikkini on Uniqlo, josta ostin vaatteita sekä San Franciscossa että Sydneyssa. Ja tarpeeseen ovat pitkähihaiset paidat tulleet! Suurin ostosvimma rajoittui Honoluluun, jossa outletissa lähti ehkä vähän lapasesta (taas) vaikka kaikki hankinnat olivatkin tarpeellisia ja korvasivat huonoksi menneitä vaatteita ja flipflopeja.

Toivotan kaikille lukijoille nautinnollista Joulua!

Luonnon ja ihmisvoiman mykistävyys

Big Islandin osalta halusin ehdottomasti nähdä tulivuoret ja kokemus olikin mieleenpainuva. Kauailla vastaava kohde itselleni oli Waimea Canyon, Tyynenmeren Grand Canyoniksikin kutsuttu alue. Oahun osalta itselläni taas ei ollut mitään odotuksia, Pearl Harbor toki kiinnosti toisen maailmansodan käännekohtana.

Kauai oli Havaijin saarista se, jonka todella halusin nähdä tutkailtuani saarten nähtävyyksiä etukäteen. Waimea Canyonin lisäksi Napalin rannikko vaikutti upealta. Ensimmäinen viikkoni saarella meni pitkälti töiden parissa, vaikka teinkin yhden päivän retken länsirannikolle Kapa’an kaupunkiin, joka oli yksi saaren suurimmista noin 10 000 asukkaallaan. Itse kaupunki oli omasta näkökulmasta pieni kylä ja vaikka pyöräily rannikkoa pitkin olikin mukavaa, olisin voinut hyvin jättää myös reissun väliin. Bussimatka kaupunkiin kun kesti noin 1,5h suuntaansa, ehdimme Amberin kanssa olla paikanpäällä vain pari tuntia ennen paluuta. Mutta se on hienoa, että täällä voi bussiin ottaa pyörän mukaan ja vielä ilman lisämaksua. Voi kun pääkaupunkiseudullekin saisi saman palvelun! Bussin edessä olevaa pyörätelinettäkin oli ihan helppo käyttää.

Koska talon muut apulaiset,  Balbina ja Rakel lähtivät patikoimaan ja telttailemaan Kalalaun rannalle viideksi päiväksi, päätin siirtää omat retkeni seuraavalle viikolle ja tarkistaa samalla myös, jos saisin uudesta tytöstä, Leahista, kaverin itselleni patikoimaan reittejä, jotka muut olivat jo tehneet. Leahin ensimmäisenä aamuna mursin kuitenkin isovarpaani, joten siinä menivät ne suunnitelmat. Aluksi olin todella pettynyt, sillä koin etten ollut oikein nähnyt mitään saaresta (Kapa’aa ja vesiputousta lukuunottamatta). Pian tajusin kuitenkin, että liftaamalla ylös Waimean kanjonin näköalapaikoille näkisin kuitenkin edes jotain, vaikken pääsisikään itse patikoimaan siellä kulkevia eri reittejä. Pohjoisrannan näkemiselle heitin kuitenkin hyvästit varpaan murtumisen jälkeen.

Lauantaina, toiseksi viimeisenä päivänäni Kauailla, päätin lähteä ylös kanjonille. Käytössämme olevalla autolla ei voinut ajaa niin pitkälle (jep, se oli todella vanha ja huonokuntoinen auto), mutta Amber lupasi heittää minut sillä kanjoniin menevän tien varteen, josta voisin liftata kyydin. Juuri, kun olimme lähdössä, tuli Leah kertomaan minulle, että hänen kaverinsa lupautui kuskiksemme kanjonille pari tuntia myöhemmin. Ihana Leah, joka ajatteli että minun pitäisi ainakin kanjoni nähdä ennen kuin lähden, oli sopinut kaiken tietämättäni. Roger tuli hakemaan meidät ovelta ja ajoimme Kekahasta noin 45 minuuttia aivan tien päähän, jossa oli näköalapaikka Kalalaun laaksoon. Samantien kun saavuimme tälle yhdelle maailman sateisimmista paikoista, alkoi luonnollisesti sataa. Se ei meitä kuitenkaan paljoa haitannut ja saimmekin ihastella Kalalaun laaksoa joka useimmiten on pilvien peitossa.
Maisemien ihasteluiden jälkeen pistäydyimme Rogerin ystävän pyörittämässä ravintolassa piirakalla. Passionhedelmäpiirakka oli erinomaista, lisäksi maistamamme kookospiirakka ei niinkään. Ilmeni, että paikan pyörittäjä oli jopa käynyt Helsingissä, työhaastattelussa Roviolla. Tähän jouduin toki korjaamaan, että siinä tapauksessa kävit Espoossa. :) Hän oli aiemmin piirtänyt mm. Disneylle ja BBC:lle, mutta oli todennut ettei pystyisi elämään Suomen talvessa.

Paluumatkalla alas, pysähdyimme vielä ihastelemaan Waimean kanjonia parille näköalapaikalle. Henki melkein salpautui kanjonin mahtavuutta katsellessa. Kyllä luonto osaa hämmästyttää! Kuinka kateelliseksi tulinkaan, kun seuraavana päivänä Mac vielä lähti Amberin ja Leahin kanssa patikoimaan Waipo’on vesiputoukselle, jonka näimme kanjonissa. Tytöt pääsivät uimaan putoukseen, oli kuulemma upea kokemus. Viimeistään tässä vaiheessa päätin, että joku päivä tulen tänne vielä uudestaan patikoimaan näihin upeisiin maisemiin. Myös Kilalau Ridge Trail jäi kokematta, mahtavin nähtävyys Balbinan mielestä.

Kauailla päivät kuluivatkin patikoinnin sijasta enimmäkseen hiekkarannoilla loikoillessa työnteon ja kokkauksen lomassa.

Siirtyessäni Oahulle maanantaina,  oli suunnitelmissa katsastaa paikkoja skootterin selästä sen verran kuin pystyisin. Tiistaina huristelinkin ensimmäiseksi Waikikin vieressä kohoavalle Diamond Head –nimiselle vanhalle kraaterille katsomaan maisemia. Parkkipaikka sijaitsi kuitenkin kraaterin pohjalla, joten sieltä ei nähnyt mitään vaan näköalapaikalle pitäisi vielä patikoida reilu kaksi kilometriä suuntaansa. Päätin riskillä lähteä kokeilemaan, mitä varvas matkasta tykkäisi. Tapaturmasta oli kulunut viikko enkä ollut kävellyt jalalla muutamaa sataa metriä enempää. Hitaasti käveltynä matka kuitenkin sujui mukavasti, joten pääsin kuin pääsinkin huipulle asti ihailemaan saaren näkymiä sekä Honoluluun että toiselle puolelle.

Patikoinnin jälkeen jatkoin matkaa skootterillani länsirannikkoa pitkin Kailaulle asti, jonka jälkeen palasin samaa reittiä takaisin. Maisemat rannikolla olivat upeat, mutta kovasta tuulesta johtuen auto olisi ollut skootteria miellyttävämpi vaihtoehto. Sen siitä saa, kun haluaa säästää rahaa…

Keskiviikkona hyppäsin jälleen skootterin selkään ja suuntasin tällä kertaa kohti itää ja Pearl Harboria. Pääsin jopa perille pysähtymättä kertaakaan tutkimaan karttaa, se jos mikä oli saavutus! Olin perillä noin klo 9.30 ja jätettyäni laukun pakolliseen säilytykseen ($3), menin lipputiskille kyselemään lippua USS Arizonan muistomerkille. Seuraava kierros olikin juuri alkamassa ja sain siihen ilmaisen lipun. Kierros alkoi dokumentilla, jossa selitettiin japanilaisten hyökkäyksen taustoja sekä näytettiin kuvaa Oahulta hyökkäyksen aikaan. Dokumentti oli hyvin valaiseva ja pysäyttävä. Ihmisen vallanhimo ja epäröimättömyys lähteä sotimaan muistutti jälleen siitä, kuinka mitä tahansa voi tapahtua vielä tänäkin päivänä. Ukrainan tilanne ei niin radikaalisti eroa Pearl Harboriin johtaneista tapahtumista…

Dokumentin jälkeen vene vei ryhmän hylyn päälle rakennetulle muistomerkille, josta pääsi tiirailemaan hylkyä ja tutkimaan muistoseinää, johon oli kaiverrettu kaikkien kuolleiden nimet. Laiva paloi niin pahasti, että siitä tuli kuolleiden hauta. Joitain selvisi laivasta hengissä, mutta heidän kuoltuaan on heidätkin haudattu hylkyyn. Seuraavat hautajaiset ovat vuosipäivänä 7.12., kun 100-vuotiaaksi asti elänyt veteraani haudataan hylkyyn.

 Vaikka Honolulu oli täynnä japanilaisia turisteja, ei heitä Pearl Harborissa pahemmin näkynyt, jos ollenkaan. En pysty erottamaan japanilaisia ja korealaisia toisistaan, joten en ole varma kumpaa kansakuntaa muutamat aasialaiset edustivat.

Muilla muistomerkeillä en käynyt vierailemassa, itselleni riitti tämä yksi muistomerkki dokumentteineen. Olen kuitenkin enemmän kuin iloinen, että kävin. Oli hyvä pysähtyä historian äärelle hetkeksi.

Ensimmäiset kokemukset Helpx:stä

Lentojen lisäksi majoitus on yleensä isoimpia kulueriä ja varsinkin pitkällä reissulla niistä voi muodostua kallis lasku. Reissua suunnitellessani tein jo pari päätöstä majoituksen suhteen. Hotellien sijaan majoittuisin hostelleissa ja osan reissusta tekisin työtä majoitusta vastaan. Kumpaakaan en ollut harrastanut aiemmin, joten takuuvarmasti oli luvassa uusia kokemuksia.
Myöhemmin laajensin majoitusvalikoimaan vielä Airbnb:n ja couchsurfingin. Niistä lisää myöhemmin, kunhan olen saanut kerättyä niistä enemmän kokemuksia.

Helpx.net on sivusto, josta löytää erityyppisiä töitä majoitusta vastaan. Tyypillisimpiä taitavat olla erilaiset farmi- tai puutarhatyöt sekä lastenhoito- ja kotityöt. Joku on saattanut törmätä myös wwoofing-termiin, josta kai kaikki lähti liikkeelle. Wwooffaukselle on oma sivustonsa, jossa ymmärtääkseni on tarjolla vain farmitöitä. Tästä syystä itse valitsin Helpx:n - monipuolisempi työvalikoima. Paikkoja löytyy ympäri maailmaa joten valikoimaa riittää. Sivustolle on pieni vuosimaksu, muistaakseni 20€. Mielestäni se on ihan kohtuullinen korvaus.

Matkallani en halua tutustua vain turistinähtävyyksiin, vaan tavoitteenani on päästä lähemmäksi myös paikallisten elämää ja päästä näin tutustumaan paikalliseen kulttuuriin sekä saada natiivia juttuseuraa. Ajattelin Helpx:n olevan myös tästä näkökulmasta hyvä vaihtoehto hostellielämälle.

Olen Havaijilla ollut kahdessa erilaisessa Helpx-paikassa. Työstäni Big Islandilla kerroinkin jo Kahvia poimimassa -jutussa. Kahden viikon Big Islandin keikan jälkeen lensin Kauaille, jossa minua odotti seuraava Helpx-työpaikka. Molempien paikkojen palautteet nettisivustolla olivat erinomaisia ja Kauain isännän Macin Facebook-kaverina olin päässyt näkemään otoksia hänen apureistaan jo pitkin kesää.

Kun Big Islandilla majoituin omassa mökissä ja olin yksikseni kaikki päivät,  oli Kauai totaalinen vastakohta. Tullessani meitä apureita oli lisäkseni kolme: yksi puolalainen, yksi suomalainen ja yksi jenkki. Toisella viikollani seuraan liittyi vielä yksi jenkki lisää. Talossa oli siis tiivis tunnelma ja toisen jenkin kanssa nukuimmekin olohuoneen sohvilla. Yksityisyyttä ei pahemmin ollut, mutta en sitä hirveästi kaivannutkaan. Muutamaksi yöksi sain suomalaisen Rakelin huoneen lainaan, kun hän kävi pitkällä vaelluksella. Se varmasti auttoi asiaa. Kaikki tytöt olivat myös aivan ihania, joten seura kelpasi hyvin.

Työpäivät Macin luona olivat todella leppoisia Big Islandiin verrattuna. Vaikken kokenut niitäkään rankoiksi, koki siellä kuitenkin enemmän olevansa töissä kuin Kauailla. Kauailla ei työtunteja laskettu, vaan kunhan kasvimaa voi hyvin ja päivällinen tuli pöytään, niin se riitti. Pienessä kasvimaassa ei hirveästi ollut neljälle saati viidelle päivittäin tekemistä, joten joku päivä saattoi mennä niin, että kastelin sen vartissa ja päivän työt oli tehty. Toisena päivänä tosin taas pesin ikkunoita sekä lattiat ja illalla vielä kokkasin illallisen, joten aikaa kului tunteja. Varsinaisia täysin vapaita päiviä ei omaan kahden viikon jaksooni toisaalta myöskään mahtunut. Mutta se ei minua haitannut. Meno oli erittäin rentoa, johon oli itsellä aluksi totuttelemista, kun ei oikein tiennyt mitä odotetaan.

Big Islandilla Larry ohjeisti työt selkeästi, Kauailla taas pisimpään ollut tyttö oli ns. työnjohtajan roolissa eikä suinkaan isäntä Mac.

Molemmat miehet olivat kiireisiä omissa töissään, mutta silti Macilla oli aikaa joka päivä ainakin viedä tyttöjä surffaamaan ja myös opettamaan surffauksen alkeita. Sunnuntaisin oli myös yleensä jotain ohjelmaa, itse pääsin kokemaan autojen pesun ja vesiputouksen, toisena sunnuntaina olisi ollut patikointia toiselle vesiputoukselle, jonne en murtuneella varpaalla uskaltanut lähteä.

Vaikka paikat olivatkin melko erilaisia, uskon silti, että pääsin kokemaan kaksi erittäin hyvää ja mukavaa paikkaa. Muunlaisiakin on varmasti tarjolla, osassa mm. odotetaan enemmän työtunteja.

Majoituksen lisäksi diiliin saattaa kuulua ruoka tai ei. Big Islandilla se ei sisältynyt vastineeseen, joten kokkailin itselleni mökissäni sapuskat. Ruokatarvikkeet ovat Havaijilla yllättävän kalliita, joten ehdin jo vähän huolestua kulupuolesta. Onnekseni Kauailla ruokakin sisältyi diiliin, joten rahat säästyivät siltä osin, vaikka toki jotain herkkuja tuli itselle ostettua.

Minulle Big Islandin diili oli helpompi siksi, että se oli selkeä. Töitä klo 8-13 neljänä päivänä viikossa ja sitten kolme päivää vapaata. Kauailla oli aikamoinen totuttelu siihen, että työmäärää tai aikaa ei ollut määritelty. Onneksi muut tytöt osasivat antaa vinkkejä ja kertoa kokemuksistaan. Ihania tyttöjä onkin jo vähän ikävä! Puolalaisen kanssa yritetään treffata Uudessa-Seelannissa ja Rakelia voisin käydä joskus moikkaamassa Rovaniemellä.

Seuraavat Helpx-pestit ovatkin vasta joulukuussa Uudessa-Seelannissa, Australiassa aion vain lomailla!

Kuukauden kunkut - lokakuu

Halloweenin myötä on lokakuu saatu päätökseen ja samalla reissuni ensimmäinen kokonainen kuukausi. Aika kuluu kuin siivillä! Huomasin, että itseasiassa on hyvä itsekin katsoa kulunutta kuukautta taaksepäin ja miettiä kuukauden kohokohtia. Niin paljon on tapahtunut, että moni asiaa unohtuu nopeasti.

Elämäni ekoja kertoja

Tässä kuussa olen tehnyt monta asiaa ensimmäistä kertaa elämässäni. Vastaavia tilanteita varmasti tulee eteen myöhemminkin, mutta tässä vaiheessa reissua pistin sen todella merkille. Luonnollisesti, esim. kahvinpoiminta tai Ironman-kisan seuraaminen olivat minulle uusia kokemuksia. Sen tyyppisiä olin kuitenkin osannut odottaakin, enkä toisaalta kokenut niitä omasta näkökulmasta suuriksi saavutuksiksi. Surffauksen opetteluakin olin osannut odottaa, samoin SUPpailun kokeilemista. Mitä sellaista sitten tein, mitä en ollut osannut odottaa tai pidän itselleni saavutuksena?
Kasvisruoan kokkaaminen. En koe olevani kovin erikoinen kokki ja vaikka kasvisruokia syönkin, kotona korkeintaan lämmitän valmiskeittoja. Kauain majapaikassani tehtäviini kuului myös ruoan laittoa 2-5 hengelle josta muut itseäni lukuunottamatta olivat kasvissyöjiä. Niinpä hieman jännittyneenä etsin netistä reseptejä joita sitten kokkailin vielä jännittyneempänä. Itse en ollut ihan kaikkiin tyytyväinen,  mutta muutama onnistui omasta mielestäni hyvin ja kuului maistuvan muillekin. Feta-pinaattikastiketta jopa pyydettiin tekemään toistamiseen. Jee!
Luontoelämykset. Havaijilla olen niin kävellyt tulivuoren kraatterissa kuin seissyt vesiputouksen takana. Molemmat olivat itselleni sykähdyttäviä kokemuksia ja saivat minut vaikuttumaan luonnon monimuotoisuudesta ja vahvuudesta entistä enemmän. Voit lukea tarkemmin kokemuksistani kraaterissa ja vesiputouksessa erillisistä postauksista.
Liftaaminen. En olisi kuuna päivänä uskonut koskaan liftaavani. Mutta niinpä vain liftasin useamman kerran Havaijin Big Islandilla.  Omat kokemukseni olivat upeita, mutta jälkeenpäin olen kuullut muilta reissaajilta myös hieman jännittävimmistäkin kokemuksista ko. saarella. Olen kuitenkin iloinen,  että o,at kokemukseni olivat niin hyvät.

Niin, mursin tässä kuussa toki ensimmäistä kertaa elämässäni myös luuni, mutta se ei kyllä kuulu kuukauden kohokohtiin.

Bar Tartinen Ahi Tuna -annos
Niin maultaan kuin ulkonäöltäänkin loistava ruoka-annos San Franciscossa, ehdottomasti kuukauden paras syömäni ruoka. Vaikka kirjoitankin tätä syötyäni juuri runsaan illallisen, herahtaa vesi kielelle kun vain ajattelenkin tuota ruoka-annosta. Tuore ja juuri oikein valmistetun tonnikalan seurana rpea salaatti ihanine kukkineen ja kastikkeineen.

Ystävälliset ihmiset
Niin San Franciscossa, Havaijin Big Islandilla kuin Kauailla olen tavannut ihania, ystävällisiä ihmisiä. Niin muita matkaajia kuin paikallisiakin. Viimeisimpänä ihana Leah, joka järjesti tänään ystävänsä kuskiksemme jotta näkisin Waimean kanjonin - ainoan Kauain nähtävyyden jonka todella halusin nähdä.

Olen myös ollut tyytyväinen siitä, että olen päässyt harjoittamaan omia keskustelutaitoja - asia jossa en ole parhaimmillani ventovieraiden seurassa. Yksi reissun tavoitteistani onkin kehittää itseäni mm. keskustelutaidoissa.

Rannalla lekottelu
Koska olen Havaijilla viettänyt lähes neljä viikkoa lokakuun aikana, niin luonnollisesti listaan kuuluu myös rannalla makailu. Big Islandilla näin lähinnä kivirantoja, jotka Kauaille päästessä vaihtuivat pitkiin hiekkarantoihin. Kauailla sain myös seuraa talon muista tytöistä rannalla loikoiluun, mikä oli mukavaa vaihtelua.

Ei rannalla paria tuntia kauempaa jaksa tässä kuumuudessa olla edes silloin, kun pääsin vielä mereen vilvoittelemaan välillä, nyt varpaan murtumisen jälkeen reilu tunti on ollut maksimi. Mutta on se silti niin rentouttavaa, että siitä nauttii. Eilen saimme vielä ihailla samalla taitavia surffaajia, joita oli kymmeniä saalistamassa todella isoja aaltoja. Lomailua parhaimmillaan, sanoisin.

Talkoita ja huikea vesiputouselämys

Viime sunnuntaina lähdin helpx-isäntäni Macin mukana saaren suurimpaan kaupunkiin, Lihueen. Se sijaitsee noin 45 minuutin ajomatkan päässä Kekahasta, jossa majailen. Suuntasimme kohti ostoskeskuksen parkkipaikkaa, jossa Kekahaa lähellä olevan high schoolin painijoukkue keräsi rahaa turnausmatkoihin autojen pesun avulla. Turnausmatkat tulevat Havaijilla kalliiksi, koska muille saarille pitää aina lentää. Niinpä varainkeruu on tärkeää.

Pesimme autoja noin klo 9-13 välisen ajan. Mainostus hoidettiin paikanpäällä kahden käsinkirjoitetun paperikyltin avulla eikä autoja tullut mielestäni kovin paljon. Pesulle ei määritelty hintaa, vaan jokainen asiakas maksoi haluamansa summan. Ilmeisesti noin 10 dollaria oli aika normaali maksu.

Paikalla olivat autoja pesemässä painijoukkueen pojat ja yksi tyttö, yhteensä yhdeksän nuorta. Sen lisäksi heidän neljä valmentajaansa pesivät autoja ahkerasti. Lisäapuna olin minä, joka en ollut koskaan pessyt autoa käsin. Halusin kuitenkin tulla avuksi, jotta pääsisin tutustumaan kunnolla tähän aiemmin vain elokuvista tuttuun varainkeruukeinoon. Autoja oli kerrallaan maksimissaan kolme pestävänä, joten pesijöitä riitti hyvin. Itse yllätyin siitä, että autoja ei tullut sen enempää.

Itse homma oli ihan simppeliä ja omalla porukalla varmasti hauskaakin. Pari poikaa oli vähän huolimattomia, mutta koska autoja ei ollut paljoa kerralla, oli aikaa tarvittaessa putsailla kahteenkin kertaan. Yhdellä valmentajista meinasi kyllä palaa pinna tuplatyöhön. :)

Päävalmentaja oli tyytyväinen kerättyyn rahamäärään. Helpx-isäntäni Mac oli kuitenkin toista mieltä, hänestä rahaa olisi pitänyt tulla tuplasti enemmän, jotta ajankäyttö olisi kannattanut.  Vaikea sanoa omaa mielipidettä, kun ei ole aiempaa kokemusta.

Talkoiden jälkeen Mac vei minut Lihuen pohjoispuolella sijaitsevalle Wailuan vesiputoukselle. Autolla pääsee lähes perille asti, parkkipaikan viereiseltä tasanteelta näkee jo upean vesiputouksen. Me emme kuitenkaan tyytyneet siihen, vaan kävelimme 15 minuutin matkan rinnettä alas vesiputoukselle asti. Erilaisia varoituskylttejä oli matkan alkupäässä ja ilmeisesti kävely alas oli kiellettyä, mutta silti reitin varrelle oli sidottu köysiä puiden välille helpottamaan kulkua mutaisessa ja siten liukkaassa maastossa. Olin saanut Macilta lainaksi ’mud shoes’, jotka muistuttivat paljasjalkakenkiä, joissa on ohut kumipohja. Ne olivatkin loistava varuste tälle reitille.

Näkymä putouksen juurelta oli jo itselleni elämys. Mutta kun jatkoimme matkaa aina putouksen taakse asti, silloin meinasi jo henki salpautua ihastuksesta. Olin ensimmäistä kertaa vesiputouksen takana ja se tuntui uskomattoman hienolta.
Siinä euforiassa olikin helppo kavuta mutapolkua pitkin takaisin ylös köysien avulla käsillä vetäen.

Mac kertoi, että tämä vesiputous on saaren putouksista helpoin saavuttaa mutta silti hänen mielestään paras. Loistava kombinaatio!

Upeita kokemuksia on jo nyt taskussa, mitäköhän kaikkea sitä pääseekään kokemaan tämän reissun aikana? En melkein malta odottaa!
Varpaan murtuminen toki aiheutti muutoksia suunnitelmiin erityisesti patikoinnin osalta, johon täällä Kauailla olisi ollut upeat maastot. Yritän kuitenkin vielä päästä näkemään Waimean kanjonin ainakin autotien varresta käsin. Se kun oli ykköskohteeni tällä saarella.

Lauantaina vietetäänkin Halloweenia, jota pääsen viettämään jo toistamiseen USA:ssa. Edellisellä kerralla kierrettiin taloja ystävän ja hänen lastensa kanssa, tällä kertaa pääsen jakamaan karkkia ovella kävijöille. Karkit ostettiin tänään, talon koristelu saa odottaa huomiseen.

Aina ei mene kuin Strömsössä

Ensimmäinen viikko Kauain saarella Havaijilla on kulunut leppoisasti. Teen täälläkin töitä asumista vastaan, tällä kertaa kasvimaalla sekä siivouksen ja kokkauksen parissa. Lisäkseni täällä oli viime viikolla kolme muutakin tyttöä ja eilen seuraan liittyi vielä neljäs. Seuraa on siis riittänyt kivasti.

Viikko sitten tiistaina kokeilin surffaamista ensimmäistä kertaa elämässäni. Kokeilu kesti vain noin 20 minuuttia, jonka aikana ehdin yrittää surffaamista kolmen aallon verran. Viimeisellä kerralla pääsin polvilleni, mutta seisomaan asti en onnistunut pääsemään. Olin liian hidas ja varovainen.

Tänä aamuna koitti uusi yritys. Ensiksi kävin kokeilemassa ihan itsekseni. Kylläpä käsillä melominen rannasta pois otti voimille! Kokeilin paria aaltoa, mutta jälleen olin liian hidas ja aalto ehti kuolla siinä vaiheessa, kun olisin ollut nousemassa pystyyn. Päätin jäädä odottamaan ’opetusta’, eli talon isännän apuja. Odottelimme toisen samassa talossa asuvan tytön kanssa opetustuokiota, kun rannalle tulikin sen verran iso aalto,  että se meinasi viedä surffilautamme merelle. Nopeasti yritin ottaa laudasta kiinni estääkseni moisen, kun lauta kolahti isoon varpaaseeni joka sanoi naps. Murtuikohan se, mietin.
Nostimme laudan rantakiville turvaan ja aloin tutkimaan varvastani. Pikkuhiljaa se alkoi turpoamaan painamisesta huolimatta. Elättelin kuitenkin vielä toiveita,  että se olisi saanut vain pahan iskun niveleen. Bostonin ystäväni neuvojen saattelemana päätin kuitenkin lähteä varmuudeksi näyttämään varvasta lääkärille, ettei myöhemmin tule vaivoja joita vakuutus ei korvaisikaan.

Paikalliseen ensiapuun linkuttaessani ilmoittauduin ja kerroin vaivani. Ensimmäiseksi hoitaja mittasi verenpaineeni sekä otti kuumeen kasvojen ihosta. Mielenkiintoinen lähestymistapa! Henkilötietojen syöttämisen jälkeen toinen hoitaja tuli ottamaan kopion passistani ja matkavakuutuskortistani. Tämän jälkeen sain ranteeseeni sairaalarannekkeen. Sain jääpussin varpaaseeni ja siirryin aulaan odottamaan röntgeniin pääsyä. Kuten suomalaisessa terveyskeskuksessa, niin täälläkin sain odotella ja odotella.

Röntgeniin minut kärrättiin pyörätuolissa ja sitten taas takaisin aulaan odottamaan lääkäriä. Lääkäri totesi varpaassani olevan murtuman. Ensimmäistä kertaa elämässäni olin oikeasti murtanut jotain kropastani.

Sitten tulivat ne huonot uutiset. Varpaan parantuminen veisi 6-8 viikkoa ja saisin kengän, jota minun tulisi käyttää noin kuusi viikkoa. Tämän uutisen jälkeen lääkäri kuunteli vielä keuhkoni. Ei mitään käsitystä miksi.

Kenkä estää varpaan taipumisen. Se olikin sitten heihei surffaukselle, patikoinnille ja ylipäätänsä ympäriinsä kävelemiselle. Ainakin Hawaiin ja Sydneyn osalta.

Päällimmäisenä fiiliksenä harmitus, erityisesti koska olin jättänyt Kauailla sijaitsevan upean patikoinnin tälle viikolle. Onneksi rannalla voi kuitenkin makoilla huoletta myös jatkossa! Toivottavasti kelit jatkuvat loistavina jatkossakin. Lääkärikäynnin jälkeen suuntana oli heti hiekkaranta, tällä kertaa kävelyn sijasta autokyydillä.

Ainakin tuli nyt testattua matkavakuutuksen toimivuus ja pääsinkin lähtemään ensiavusta maksamatta penniäkään.

Kävelyllä tulivuoren kraaterissa

Mustaa laavaa, pientä kasvillisuuden tynkää, höyryä satunnaisista raoista. Näkymä Kilauea Iki -kraatteriin oli mykistävä. Ja sen näkymän poikki kävelisin. Jo ajatus tuntui hienolta ja tunne vaan kasvoi, kun tallustelin kraatterin pohjalla.

Kilauean tulivuori purkautui 1959, mutta vieläkin kraatterin jäähtyneen pinnan alla on tulikuumaa laavaa, joka savuaa kun raoista putoaa vesipisaroita "maan alle". Saman tulivuoren toinen kraatteri purkautui edelleen ja päästi savua ilmaan isona patsaana. Hengitykselle vaarallisesta savusta johtuen osa tulivuoripuistosta (Volcano National Park) oli suljettuna.

Valuvaa laavaa ei tällä kertaa ollut harmikseni mahdollista nähdä, mutta ilman sitäkin kokemusta tulivuorien näkeminen ja kraatterin läpi kävely olivat sykähdyttäviä. Ehdottomasti paras kokemukseni Big Islandin saarella.

Kilauea Iki Trail oli 2-3 tuntia kestävä patikointi,  joka alkoi näköalapaikalta jatkuen sademetsämäisen maaston kautta alas kraatteriin, jonka läpikävelyn jälkeen polku nousi jälleen ylös metsän läpi. Reitti on suositeltu kierrettäväksi vastapäivään ja suosittelen ehdottomasti noudattamaan suositusta. Ylös nouseminen on huomattavasti kevyempää näin päin loivemmasta reitistä johtuen. Toiseen suuntaan on tarjolla pitkät ja jyrkät portaat.

Reitin varrella on myös Thurston Lava Tube, eli 500 vuotta vanha laavatunneli. Tätä kaksikin paikallista suositteli minulle kohteeksi ja koska se oli sopivasti reitin varrella, kävin katsomassa myös sen. Tippukiviluolia nähneelle tämä tosin oli vain tavallinen luola, jossa tippui katosta vettä. Itselle pieni pettymys enkä kokenut saavani siitä oikein mitään irti, mikä harmitti hieman.

Tunnelissa käynnin kanssa itselläni meni reitin patikointiin 2 tuntia 10 minuuttia. Mielestäni ajan arvoinen reitti, joka jätti aikaa myös muuhun puistoon tutustumiseen. Valitsinkin kraatterikävelyn lisäksi Chain of Craters -tien, joka vei meren rantaan asti. Meren ja veden fanina halusin nähdä laavan muokkaaman merenrannan. Matkalla olisi ollut erilaisia laavakenttiä tutustuttavaksi, mutta koin että yhden kraatterin näkeminen riitti minulle.

Mieleenpainuvimmat maisemat ko. tiellä olivat minulle mereen liittyviä. Matkalla olleelta näköalatasanteelta näki hienosti,  kuinka laava oli valunut mereen peittäen kasvillisuutta alleen. Aivan tien päässä, joka päättyi purkautuneen laavan peitettyä tien, oli upea laavasta muotoutunut kaari. Vaikka tien pituus oli 30 km suuntaansa, oli se mielestäni tarpeeksi erilainen kokemus kraatterikävelyyn verrattuna, joten olin tyytyväinen, että käytin siihen aikaa. Tien varresta löytyivät myös paikalliset kalliomaalaukset - luonnollisesti laavaan tehtyinä. Tieltä käveli noin 15 minuuttia niiden luokse.

Tulivuorten parissa vietin viimeisen kokonaisen päiväni Big Islandilla. Seuraavana päivänä lensin Kauain saarelle, jossa nyt olen viettänyt pari päivää Kekahan pienessä kaupungissa. Täällä vietän Halloweenin, jonka jälkeen on taas aika vaihtaa saarta.