Kuukauden kunkut – helmikuu

Helmikuu oli viimeinen kuukauteni Uudessa-Seelannissa ja vietin sen maan pohjoissaarella. Loppukuusta vietin viisi päivää myös Melbournessa, Australiassa. Kuun viimeisenä päivänä saavuin Filippiineille. Alkukuussa täytin myös pyöreitä vuosia, joten paljon erilaisia juttuja mahtui helmikuuhun.

Mitä helmikuusta jäi positiivisena mieleen?

Tulivuoret
Ennen tätä reissua en koskaan ollut nähnyt tulivuorta. Havaijin kokemusten jälkeen kiinnostus tulivuoria kohtaan kasvoi valtavasti. Helmikuussa pääsin kokemaan kaksi erilaista elämystä tulivuoriin liittyen; patikoimalla Tongariro Alpine Crossingin sekä matkustamalla White Islandille. Molemmat kokemukset pääsivät selkeästi parhaimpien Uuden-Seelannin kokemusteni listalle, joten luonnollisesti ovat myös yksi helmikuun kohokohdista. Huikeita elämyksiä molemmat!

Coromandel
Coromandelin niemimaata on kehuttu paljon, eikä syyttä. Kuten niin monessa paikassa Uudessa-Seelannissa, niin Coromandelin elämyksenkin kohdalla sää näyttelee myös isoa osaa. Sen osalta minulla oli tuuria, joten yhden yön vierailuni niemimaalla oli erittäin onnistunut. Bussista sain ihailla kauniita maisemia, joten pidempäänkin olisin ihan varmasti viihtynyt. Coromandel:ssa sattui myös tuuria, kun sain kaksi kivaa tyttöä kämppiksikseni ja satuimme vielä kaikki olemaan samalla retkellä, joten sain koko päiväksi erinomaista seuraa.

Oma huone
Useamman kuukauden matkustamisen jälkeen oli taivaallista saada välillä oma huone, jossa ennen kaikkea sai nukkua rauhassa. Nautin oman huoneen luksuksesta niin Napierissa, Taupossa kuin Whangareissa. Napierissa sohvasurffasin, kahdessa jälkimmäisessä majoituin Airbnb:n kautta. Hotellissa en olisi jutellut kenenkään kanssa, kun taas näin majoittumalla tapasin paikallisia sekä sain niin paljon juttuseuraa kuin itse halusin. Olin oikein tyytyväinen kaikkiin majoituksiin.

Sasha
Melbournessa tapasin 22 vuoden tauon jälkeen Sashan, joka oli lukioluokallani vaihto-oppilaana. Emme olleet edes pitäneet yhteyttä näiden vuosien aikana, mutta silti hän lupautui näyttämään minulle kotikaupunkiaan. Kuinka hauskaa meillä olikaan! Yhtenä päivänä kävimme kävelyllä meren rannassa sekä söimme mainion lounaan rantaravintolassa. Seuraavana päivänä taas sain kutsun drinkeille ja illalliselle Sashan ja hänen ystäviensä kanssa. Drinkit maistuivat niin ravintolassa kuin illan päättäneessä salakapakassakin. Melbourne on todellakin täynnä salaisuuksia, joista vain paikalliset tietävät.

Ikäkriisittömyys
Neljä vuosikymmentä tuli täyteen ilman kriisejä. En tiedä, olenko vieläkään niin ’aikuinen’, kuin nuorena kuvittelin 30-vuotiaan olevan, ja minkä mielikuvan takia kriiseilin ennen edellisen vuosikymmenen aloitusta. Mutta näin vuosikymmen myöhemmin voin vain todeta, että olen tyytyväinen siihen, kuinka ’aikuinen’ tai ’lapsellinen’ olenkaan.

Kuukauden kunkut - tammikuu

Vuosi 2016 alkoi Westportissa ja tammikuun lopussa päätin eteläsaaren kiertueeni ja otin lautan pohjoissaarelle, Wellingtoniin. Kuukauden aikana sain nauttia lämpenevästä kelistä ja upeista merenrannoista. Ihastuin eteläsaaren pohjoiseen rannikkoseutuun.

Wharariki beach
Ihana, upea hiekkaranta kivimuodostelmineen ja hiekkadyyneineen. Niin vähän ihmisiä, että saatoin ajoittain kuvitella olevani autiolla rannalla. Parin tunnin rentoutuminen tuli sopivaan kohtaan. Myös ratsastus samalla rannalla seuraavana päivänä oli hieno kokemus. Saa nähdä, säilyykö Wharariki koko maan kauneimpana rantana mielessäni, vai ei.

Abel Tasman
Odotukset kansallispuistoa kohtaan olivat ennakkoon kovat, niin moni oli sitä kehunut. Tällä kertaa odotukset täyttyivät ja puisto lumosi minut kauneudellaan. Oli täydellistä päästä sekä patikoimaan, melomaan että myös makoilemaan kauniilla hiekkarannoilla. On mahdotonta päättää, mikä oli puiston paras osa tai elämys. Kokonaisuus oli vertaansa vailla.

Juokseminen
En ole kovin suuri juoksemisen ystävä, mutta tarkoituksena oli reissulla juosta säännöllisesti ja siten pitää kuntoa yllä. Varpaan murtuma sotki kuitenkin suunnitelmat. Tammikuun viimeisellä viikolla uskaltauduin vihdoin Wellingtonissa kokeilemaan juoksemista. Eihän se kevyesti missään nimessä kulkenut, mutta olin niin iloinen, että pystyin juoksemaan! Se jos mikä, oli varma merkki varpaan parantumisesta, ettei se ollenkaan reagoinut juoksemiseen. Ilon päivä!

Ravintolaillallinen Nelsonissa
Tuore kala on jotain niin hyvää. Toisen kokkaama ateria on ylellisyyttä. Matkustuspäivän päätteeksi oli ihana vain kävellä sisään rentoon, bistro-henkiseen ravintolaan ja tilata ruokaa ja lasi viiniä. Urban Eatery:n tartar suli suussa ja oli täydellinen valinta lämpimänä kesäiltana. Olin onnellinen.

Kuukauden kunkut – joulukuu

Vuoden viimeisenä ja reissun kolmantena kuukautena pääsin kunnolla tutustumaan kauniiseen Uuteen-Seelantiin. Reissuelämä alkoi myös jo tuntua enemmän rutiinilta ja välillä tuntui jopa olevan hieman yliannostusta havaittavissa kauniiden maisemien suhteen. Enää ei mikä tahansa ranta ihastuttanut vaan rima oli noussut korkealle. Minkäänlaista koti-ikävää en kuitenkaan ole kokenut, pientä matkaväsymystä tosin oli havaittavissa.

Delfiinit ja pingviinit
Otsikoksi olisi voinut ehkä taas kirjoittaa villieläimet, mutta jotain variaatiota kai on hyvä eri kuukausien osalta olla. :)
Joulukuu alkoi parhaalla mahdollisella tavalla, kun pääsin näkemään villejä, maailman pienimpiä delfiinejä kosketusetäisyydeltä ja uimaan niiden kanssa. Jääkylmä vesikään ei haitannut, sen verran ikimuistoisesta kokemuksesta oli omasta mielestäni kyse. Ihanan leikkisiä veijareita!
Vielä samalla viikolla kohtasin myös villejä pingviinejä, kahta eri rotua. Pieniä sinisiä pääsin vielä katsomaan ihan silmästä silmään - huikeaa!

Sohvasurffaus
Sydneyssä sohvasurffasin ensimmäistä kertaa, mutta Uudessa-Seelannissa ymmärsin paremmin jutun idean. Minulla oli ilo kyläillä kolmessa erilaisessa, mutta hyvin ihastuttavien isäntien kodeissa. Kuinka lämpimästi minut onkaan otettu vastaan joka paikassa ja todella haluttu tutustua sekä näyttää minulle ympäristöä. Bonuksena olen vielä saanut jokaisessa paikassa nauttia oman huoneen yksityisyydestä, mikä on ollut ihanaa vaihtelua hostellielämälle.

Wanaka
Toistaiseksi näkemistäni paikoista Wanaka hurmasi minut eniten. Pieni järvenrantakylä, mutta mikä ihana tunnelma ja ympäröivä luonto. Olen iloinen, että sattumien kautta päädyin tänne kuudeksi päiväksi.

Queenstownin hostelli
Muuten olen majaillut tällä saarella aina YHA:n hosteilleissa, mutta Queenstownissa tein poikkeuksen Adventure Queenstown hostellin saamien loistavien arvosteluiden takia. Ja hyvä että tein sekä varasin ajoissa, sillä hostelli oli tosiaan loistava! Ilmapiiri oli ihanan rento ja ihmiset juttelivat toisilleen. Myös monet pienet ja isot asiat olivat kohdillaan aina keittiön mausteista huoneiden pistorasioiden sijaintiin asti. Kokonaisuudessaan paras hostelli, jossa olen tähän mennessä majoittunut.

Katharina ja jouluaatto
Vaikken jouluihmiseksi tunnustaudukaan, oli ajatus joulun viettämisestä yksin kuitenkin hieman masentava. Niinpä olin todella onnellinen, että sain Katharinen huonekaveriksi jouluaattoa edeltävänä yönä ja löysimme heti yhteisen sävelen. Oli kiva viettää koko aattopäivä hänen kanssaan ja vielä vaihtaa illalla vähän siistimpiin vaatteisiin ja lähteä ravintolaan illalliselle.

Nyt kohti vuotta 2016 ja sen tarjoamia yllätyksiä!

Kuukauden kunkut - marraskuu

Hei, sehän on jo joulukuu! Täälläpäin maailmaa se on yhtä kuin kesän ensimmäinen päivä.  Ja miten ihmeessä kesä ja joululaulut sopivat yhteen? En ymmärrä, ihan absurdia.

Marraskuu oli reissun toinen kokonainen kuukausi. Luultavasti myös eniten eri maita sisältänyt kuukausi tällä reissulla. Kuukausi kattoi Havaijin, Australian ja vähän Uutta-Seelantia. Lentotunteja tuli kerrytettyä mukavasti.

Mitä jäi marraskuusta mieleen? Ainakin aurinko, jota ei koti-Suomessa yleensä marraskuuhun yhdistäisi.

Purjehdus Isolla Valliriutalla

Tämä ei varmaan yllätä. Marraskuun ja ehkä koko reissun odotetuin aktiviteetti, jonka päätin jo Suomessa ollessani toteuttaa. Kolme päivää aurinkoa, upeita snorklausmaisemia, sukelluskokeilu sekä viimeisen päivän kunnon purjehdusosuus. Suola iholla, vaatteissa, 2 min suihku, ihanaa! Lue osa 1 ja osa 2 purjehduksesta.

Villit koalat

Villieläimissä pysytään. Ison Valliriutan lisäksi toinen Australian bucket list -kohta oli koalan näkeminen. Mielellään villinä, sillä vaikka sellaisen sylissä pitäminen olisikin mahtavaa, ei se minusta ole oikein eläintä kohtaan. Ja olen myös ymmärtänyt, että ainakin joissain paikoissa koalat huumataan, jotta ihmiset voivat niitä pitää sylissä. Onneksi Rakel vinkkasi Kauailla, että Brisbanen lähellä on saari, jossa koaloita voi nähdä luonnossa. Pienen etsimisen jälkeen ilo oli suuri, kun bongasin koalan puusta. En meinannut uskoa sitä heti todeksi. Päiväretkeen Stradbroken saarelle voi tutustua tarkemmin täältä.

Bobo 

Ihana Airbnb-emäntäni Airlie Beachilla. Todella ystävällinen, auttavainen ja kertakaikkisen upea persoona. Hongkongista pikkukylään muuttaminen ei varmaan ole ollut aina helppoa, mutta hän jaksoi aina hymyillä ja olla iloinen.

Varvaskengän heivaaminen laukun pohjalle

Tätä päivää olin odottanut marraskuun alusta asti. Milloin voisin luopua hiostavasta, rakkoja aiheuttavasta mutta murtunutta varvasta tukevasta kengästä? Lääkäri arveli siihen kuluvan kuusi viikkoa, minä tähtäsin neljään. Ison Valliriutan purjehdus alkoi kolme viikkoa tapaturman jälkeen ja koska veneellä ei saanut käyttää kenkiä, piti kokeilla selviytymistä ilman varvaskenkää. Kummastuksekseni varvas ei ollut siitä millänsäkään, jihaa! Vielä yhtenä päivänä purjehduksen jälkeen käytin kenkää pidemmällä kävelyretkellä, mutta sen jälkeen olen pärjännyt ilman. Kuinka ihanaa! Lonkkakin kiittää, kun pystyn taas kävelemään samankorkuisilla kengillä... Juoksemaan en sentään vielä muutamaan viikkoon kuvittele lähteväni. 

Pyörälenkki 

Christchurchissa pääsin ensimmäistä kertaa sitten San Franciscon pyöräilemään kunnolla. Kuinka ihanaa olikin saada alle kohtuullinen pyörä ja ajaa kunnon lenkki niin että hengästyi! Olin niin kaivannut pyöräilyä, mutta myös aerobista liikuntaa ylipäätään.

Kuukauden kunkut - lokakuu

Halloweenin myötä on lokakuu saatu päätökseen ja samalla reissuni ensimmäinen kokonainen kuukausi. Aika kuluu kuin siivillä! Huomasin, että itseasiassa on hyvä itsekin katsoa kulunutta kuukautta taaksepäin ja miettiä kuukauden kohokohtia. Niin paljon on tapahtunut, että moni asiaa unohtuu nopeasti.

Elämäni ekoja kertoja

Tässä kuussa olen tehnyt monta asiaa ensimmäistä kertaa elämässäni. Vastaavia tilanteita varmasti tulee eteen myöhemminkin, mutta tässä vaiheessa reissua pistin sen todella merkille. Luonnollisesti, esim. kahvinpoiminta tai Ironman-kisan seuraaminen olivat minulle uusia kokemuksia. Sen tyyppisiä olin kuitenkin osannut odottaakin, enkä toisaalta kokenut niitä omasta näkökulmasta suuriksi saavutuksiksi. Surffauksen opetteluakin olin osannut odottaa, samoin SUPpailun kokeilemista. Mitä sellaista sitten tein, mitä en ollut osannut odottaa tai pidän itselleni saavutuksena?
Kasvisruoan kokkaaminen. En koe olevani kovin erikoinen kokki ja vaikka kasvisruokia syönkin, kotona korkeintaan lämmitän valmiskeittoja. Kauain majapaikassani tehtäviini kuului myös ruoan laittoa 2-5 hengelle josta muut itseäni lukuunottamatta olivat kasvissyöjiä. Niinpä hieman jännittyneenä etsin netistä reseptejä joita sitten kokkailin vielä jännittyneempänä. Itse en ollut ihan kaikkiin tyytyväinen,  mutta muutama onnistui omasta mielestäni hyvin ja kuului maistuvan muillekin. Feta-pinaattikastiketta jopa pyydettiin tekemään toistamiseen. Jee!
Luontoelämykset. Havaijilla olen niin kävellyt tulivuoren kraatterissa kuin seissyt vesiputouksen takana. Molemmat olivat itselleni sykähdyttäviä kokemuksia ja saivat minut vaikuttumaan luonnon monimuotoisuudesta ja vahvuudesta entistä enemmän. Voit lukea tarkemmin kokemuksistani kraaterissa ja vesiputouksessa erillisistä postauksista.
Liftaaminen. En olisi kuuna päivänä uskonut koskaan liftaavani. Mutta niinpä vain liftasin useamman kerran Havaijin Big Islandilla.  Omat kokemukseni olivat upeita, mutta jälkeenpäin olen kuullut muilta reissaajilta myös hieman jännittävimmistäkin kokemuksista ko. saarella. Olen kuitenkin iloinen,  että o,at kokemukseni olivat niin hyvät.

Niin, mursin tässä kuussa toki ensimmäistä kertaa elämässäni myös luuni, mutta se ei kyllä kuulu kuukauden kohokohtiin.

Bar Tartinen Ahi Tuna -annos
Niin maultaan kuin ulkonäöltäänkin loistava ruoka-annos San Franciscossa, ehdottomasti kuukauden paras syömäni ruoka. Vaikka kirjoitankin tätä syötyäni juuri runsaan illallisen, herahtaa vesi kielelle kun vain ajattelenkin tuota ruoka-annosta. Tuore ja juuri oikein valmistetun tonnikalan seurana rpea salaatti ihanine kukkineen ja kastikkeineen.

Ystävälliset ihmiset
Niin San Franciscossa, Havaijin Big Islandilla kuin Kauailla olen tavannut ihania, ystävällisiä ihmisiä. Niin muita matkaajia kuin paikallisiakin. Viimeisimpänä ihana Leah, joka järjesti tänään ystävänsä kuskiksemme jotta näkisin Waimean kanjonin - ainoan Kauain nähtävyyden jonka todella halusin nähdä.

Olen myös ollut tyytyväinen siitä, että olen päässyt harjoittamaan omia keskustelutaitoja - asia jossa en ole parhaimmillani ventovieraiden seurassa. Yksi reissun tavoitteistani onkin kehittää itseäni mm. keskustelutaidoissa.

Rannalla lekottelu
Koska olen Havaijilla viettänyt lähes neljä viikkoa lokakuun aikana, niin luonnollisesti listaan kuuluu myös rannalla makailu. Big Islandilla näin lähinnä kivirantoja, jotka Kauaille päästessä vaihtuivat pitkiin hiekkarantoihin. Kauailla sain myös seuraa talon muista tytöistä rannalla loikoiluun, mikä oli mukavaa vaihtelua.

Ei rannalla paria tuntia kauempaa jaksa tässä kuumuudessa olla edes silloin, kun pääsin vielä mereen vilvoittelemaan välillä, nyt varpaan murtumisen jälkeen reilu tunti on ollut maksimi. Mutta on se silti niin rentouttavaa, että siitä nauttii. Eilen saimme vielä ihailla samalla taitavia surffaajia, joita oli kymmeniä saalistamassa todella isoja aaltoja. Lomailua parhaimmillaan, sanoisin.

Kuukauden kunkut - syyskuu

Ajattelin yrittää tehdä aina kuun vaihteessa koosteen edellisen kuukauden kohokohdista. Mitä jäi mieleen positiivisina kokemuksia.

Patriots-Warriors jääkiekkomatsi. Jännittävääkin jännittävämpi 10-vuotiaiden poikien tasaväkinen ottelu, jossa Patriots nousi 0-2 tilanteesta huomattavasti pienemmästä joukkueesta huolimatta 2-2 tasapeliin. Kummipojan upeat torjunnat maalilla erityisesti 2. ja 3. erässä pitivät joukkuetta pystyssä ja sytyttivät koko joukkueen taistelemaan hienosti pelin viimeiseen sekuntiin asti. Huikea fiilis välittyi katsomoon asti.

North End. Bostonin italialaiskaupunginosa, jossa en ollut ennen käynyt. Tällä kertaa kävin kahdesti, toisella kerralla ystävän kanssa juhlalounaalla. Sympaattinen tunnelma, ihanat tuoksut lounasaikaan kadun varsilla ja pienet yllätykset kuten leipomo erittäin kapealla sivukujalla.

Ystävän seura. Ihana vaihtaa kunnolla kuulumisia,  jakaa arkea ja joskus vain olla. Pitkä välimatka ja saamattomuus aiheuttavat heikon yhteydenpidon, joten on luksusta, kun pääsee näkemään useamman päivän ajan. Hyvät ystävät erottaa siitä,  ettei haittaa vaikkei olisi pidettykään yhteyttä, juttu jatkuu silti sujuvasti. Siitä on toki apua, että olemme tunteneet jo yli puolet elämästämme. Hui, ompa siitä kauan! Toki tähän kuuluu myös kummipojan ja koko perheen näkeminen - aina yhtä mukavaa!

Hostellin sijainti. Valitsin San Franciscon hostellin ennenkaikkea sijainnin perusteella, vaikka hintakin oli halpa. Kävelin tänään sillä alueella, jossa käytännössä katsoen muut hostellit sijaitsevat. Oli sen verran epämääräistä seutua jo aamupäivällä,  että olen iki-onnellinen oman hostellini sijainnista. Tällä seudulla uskaltaa kävellä niin päivänvalossa kuin pimeälläkin.