Kuukauden kunkut - marraskuu

Hei, sehän on jo joulukuu! Täälläpäin maailmaa se on yhtä kuin kesän ensimmäinen päivä.  Ja miten ihmeessä kesä ja joululaulut sopivat yhteen? En ymmärrä, ihan absurdia.

Marraskuu oli reissun toinen kokonainen kuukausi. Luultavasti myös eniten eri maita sisältänyt kuukausi tällä reissulla. Kuukausi kattoi Havaijin, Australian ja vähän Uutta-Seelantia. Lentotunteja tuli kerrytettyä mukavasti.

Mitä jäi marraskuusta mieleen? Ainakin aurinko, jota ei koti-Suomessa yleensä marraskuuhun yhdistäisi.

Purjehdus Isolla Valliriutalla

Tämä ei varmaan yllätä. Marraskuun ja ehkä koko reissun odotetuin aktiviteetti, jonka päätin jo Suomessa ollessani toteuttaa. Kolme päivää aurinkoa, upeita snorklausmaisemia, sukelluskokeilu sekä viimeisen päivän kunnon purjehdusosuus. Suola iholla, vaatteissa, 2 min suihku, ihanaa! Lue osa 1 ja osa 2 purjehduksesta.

Villit koalat

Villieläimissä pysytään. Ison Valliriutan lisäksi toinen Australian bucket list -kohta oli koalan näkeminen. Mielellään villinä, sillä vaikka sellaisen sylissä pitäminen olisikin mahtavaa, ei se minusta ole oikein eläintä kohtaan. Ja olen myös ymmärtänyt, että ainakin joissain paikoissa koalat huumataan, jotta ihmiset voivat niitä pitää sylissä. Onneksi Rakel vinkkasi Kauailla, että Brisbanen lähellä on saari, jossa koaloita voi nähdä luonnossa. Pienen etsimisen jälkeen ilo oli suuri, kun bongasin koalan puusta. En meinannut uskoa sitä heti todeksi. Päiväretkeen Stradbroken saarelle voi tutustua tarkemmin täältä.

Bobo 

Ihana Airbnb-emäntäni Airlie Beachilla. Todella ystävällinen, auttavainen ja kertakaikkisen upea persoona. Hongkongista pikkukylään muuttaminen ei varmaan ole ollut aina helppoa, mutta hän jaksoi aina hymyillä ja olla iloinen.

Varvaskengän heivaaminen laukun pohjalle

Tätä päivää olin odottanut marraskuun alusta asti. Milloin voisin luopua hiostavasta, rakkoja aiheuttavasta mutta murtunutta varvasta tukevasta kengästä? Lääkäri arveli siihen kuluvan kuusi viikkoa, minä tähtäsin neljään. Ison Valliriutan purjehdus alkoi kolme viikkoa tapaturman jälkeen ja koska veneellä ei saanut käyttää kenkiä, piti kokeilla selviytymistä ilman varvaskenkää. Kummastuksekseni varvas ei ollut siitä millänsäkään, jihaa! Vielä yhtenä päivänä purjehduksen jälkeen käytin kenkää pidemmällä kävelyretkellä, mutta sen jälkeen olen pärjännyt ilman. Kuinka ihanaa! Lonkkakin kiittää, kun pystyn taas kävelemään samankorkuisilla kengillä... Juoksemaan en sentään vielä muutamaan viikkoon kuvittele lähteväni. 

Pyörälenkki 

Christchurchissa pääsin ensimmäistä kertaa sitten San Franciscon pyöräilemään kunnolla. Kuinka ihanaa olikin saada alle kohtuullinen pyörä ja ajaa kunnon lenkki niin että hengästyi! Olin niin kaivannut pyöräilyä, mutta myös aerobista liikuntaa ylipäätään.

Keskellä jälleenrakennusta Christchurchissa

Vuosien 2010 ja 2011 maanjäristysten seuraukset olivat vieläkin ilmeisiä Christchurchin keskustassa. Lähes koko keskusta tuntui olevan yhtä rakennustyömaata. Keskustan ulkopuolella merkit eivät kuitenkaan olleet enää selviä, omakotitalot oli ilmeisesti jo korjattu.

Rakennusprojektien väleissä näki kuitenkin välähdyksiä entisestä ja vähän tulevastakin. Joen vartta kävellessä, pystyi melkein kuvittelemaan olevansa Englannissa, sen verran kauniita siltoja ja vanhoja kivirakennuksia löytyi matkan varrelta. Voin hyvin nähdä silmissäni, kuinka kaunis kaupunki onkaan ollut ennen tuhoisia maanjäristyksiä. Melkein tuli ikävä vanhaan opiskelukaupunkiini Cambridgeen, sen verran brittiläisiltä maisemat näyttivät ja kun jokea pitkin soljui vielä samanlainen jokivene joita näkee Cambrigessa, oli mielikuva taattu.

Christchurchin keskusta-alue on todella pieni ja siellä oli hämmästyttävän vähän palveluita, kuten esim. tavallisia ravintoloita. Kivoja street food -kojuja kyllä löytyi, mutta viileänä iltana ei tehnyt mieli syödä ulkona. Lisäksi useimmat katuruokapaikat ja kahvilat menivät kiinni jo viideltä, mikä oli hämmästyttävää.

Kaupunkiin oli juuri saatu uudet kaupunkipyörät, joten luonnollisesti testasin sellaisen. Olipa ihana päästä pitkästä aikaa kunnolla pyöräilemään! Poljin keskustasta reilun 8km päässä sijaitsevalle gondolalle, joka vei ylös kukkulalle katsomaan maisemia. Noin 18 euron normaalihintainen lippu oli minusta todella kallis, mutta sain bookme-sivuston kautta halvemman lipun. Koska olin sen pari viikkoa aikaisemmin ostanut, päätin sen käyttää vaikka olinkin samana päivänä käynyt jo läheisillä kukkuloilla ihastelemassa samaa maisemaa paikallisen kyyditsemänä. Ehkä siitä syystä olin vähän pettynyt gondolaan enkä kokenut sitä täysin hintansa arvoiseksi. Mutta hyvästä pyöräilylenkistä reissu kävi hyvin, joten ei ollut hukkareissu ollenkaan!

Ihanaa, että saadaan ensi kesäksi Helsinkiin kaupunkipyörät! Loistavia välineitä liikkumiseen!

Tänään, lauantaina matka jatkui tunnin matkan päähän Duvauchelleen, jossa työskentelen ensi perjantaihin asti. Maisemat ovat aivan upeat ja majoitus vähintäänkin hotellitasoa loistavalla ruoalla varustettuna. Upeasti alkaa Uuden-Seelannin osuus reissusta!