Kuukauden kunkut - marraskuu

Hei, sehän on jo joulukuu! Täälläpäin maailmaa se on yhtä kuin kesän ensimmäinen päivä.  Ja miten ihmeessä kesä ja joululaulut sopivat yhteen? En ymmärrä, ihan absurdia.

Marraskuu oli reissun toinen kokonainen kuukausi. Luultavasti myös eniten eri maita sisältänyt kuukausi tällä reissulla. Kuukausi kattoi Havaijin, Australian ja vähän Uutta-Seelantia. Lentotunteja tuli kerrytettyä mukavasti.

Mitä jäi marraskuusta mieleen? Ainakin aurinko, jota ei koti-Suomessa yleensä marraskuuhun yhdistäisi.

Purjehdus Isolla Valliriutalla

Tämä ei varmaan yllätä. Marraskuun ja ehkä koko reissun odotetuin aktiviteetti, jonka päätin jo Suomessa ollessani toteuttaa. Kolme päivää aurinkoa, upeita snorklausmaisemia, sukelluskokeilu sekä viimeisen päivän kunnon purjehdusosuus. Suola iholla, vaatteissa, 2 min suihku, ihanaa! Lue osa 1 ja osa 2 purjehduksesta.

Villit koalat

Villieläimissä pysytään. Ison Valliriutan lisäksi toinen Australian bucket list -kohta oli koalan näkeminen. Mielellään villinä, sillä vaikka sellaisen sylissä pitäminen olisikin mahtavaa, ei se minusta ole oikein eläintä kohtaan. Ja olen myös ymmärtänyt, että ainakin joissain paikoissa koalat huumataan, jotta ihmiset voivat niitä pitää sylissä. Onneksi Rakel vinkkasi Kauailla, että Brisbanen lähellä on saari, jossa koaloita voi nähdä luonnossa. Pienen etsimisen jälkeen ilo oli suuri, kun bongasin koalan puusta. En meinannut uskoa sitä heti todeksi. Päiväretkeen Stradbroken saarelle voi tutustua tarkemmin täältä.

Bobo 

Ihana Airbnb-emäntäni Airlie Beachilla. Todella ystävällinen, auttavainen ja kertakaikkisen upea persoona. Hongkongista pikkukylään muuttaminen ei varmaan ole ollut aina helppoa, mutta hän jaksoi aina hymyillä ja olla iloinen.

Varvaskengän heivaaminen laukun pohjalle

Tätä päivää olin odottanut marraskuun alusta asti. Milloin voisin luopua hiostavasta, rakkoja aiheuttavasta mutta murtunutta varvasta tukevasta kengästä? Lääkäri arveli siihen kuluvan kuusi viikkoa, minä tähtäsin neljään. Ison Valliriutan purjehdus alkoi kolme viikkoa tapaturman jälkeen ja koska veneellä ei saanut käyttää kenkiä, piti kokeilla selviytymistä ilman varvaskenkää. Kummastuksekseni varvas ei ollut siitä millänsäkään, jihaa! Vielä yhtenä päivänä purjehduksen jälkeen käytin kenkää pidemmällä kävelyretkellä, mutta sen jälkeen olen pärjännyt ilman. Kuinka ihanaa! Lonkkakin kiittää, kun pystyn taas kävelemään samankorkuisilla kengillä... Juoksemaan en sentään vielä muutamaan viikkoon kuvittele lähteväni. 

Pyörälenkki 

Christchurchissa pääsin ensimmäistä kertaa sitten San Franciscon pyöräilemään kunnolla. Kuinka ihanaa olikin saada alle kohtuullinen pyörä ja ajaa kunnon lenkki niin että hengästyi! Olin niin kaivannut pyöräilyä, mutta myös aerobista liikuntaa ylipäätään.

Kuukauden kunkut - lokakuu

Halloweenin myötä on lokakuu saatu päätökseen ja samalla reissuni ensimmäinen kokonainen kuukausi. Aika kuluu kuin siivillä! Huomasin, että itseasiassa on hyvä itsekin katsoa kulunutta kuukautta taaksepäin ja miettiä kuukauden kohokohtia. Niin paljon on tapahtunut, että moni asiaa unohtuu nopeasti.

Elämäni ekoja kertoja

Tässä kuussa olen tehnyt monta asiaa ensimmäistä kertaa elämässäni. Vastaavia tilanteita varmasti tulee eteen myöhemminkin, mutta tässä vaiheessa reissua pistin sen todella merkille. Luonnollisesti, esim. kahvinpoiminta tai Ironman-kisan seuraaminen olivat minulle uusia kokemuksia. Sen tyyppisiä olin kuitenkin osannut odottaakin, enkä toisaalta kokenut niitä omasta näkökulmasta suuriksi saavutuksiksi. Surffauksen opetteluakin olin osannut odottaa, samoin SUPpailun kokeilemista. Mitä sellaista sitten tein, mitä en ollut osannut odottaa tai pidän itselleni saavutuksena?
Kasvisruoan kokkaaminen. En koe olevani kovin erikoinen kokki ja vaikka kasvisruokia syönkin, kotona korkeintaan lämmitän valmiskeittoja. Kauain majapaikassani tehtäviini kuului myös ruoan laittoa 2-5 hengelle josta muut itseäni lukuunottamatta olivat kasvissyöjiä. Niinpä hieman jännittyneenä etsin netistä reseptejä joita sitten kokkailin vielä jännittyneempänä. Itse en ollut ihan kaikkiin tyytyväinen,  mutta muutama onnistui omasta mielestäni hyvin ja kuului maistuvan muillekin. Feta-pinaattikastiketta jopa pyydettiin tekemään toistamiseen. Jee!
Luontoelämykset. Havaijilla olen niin kävellyt tulivuoren kraatterissa kuin seissyt vesiputouksen takana. Molemmat olivat itselleni sykähdyttäviä kokemuksia ja saivat minut vaikuttumaan luonnon monimuotoisuudesta ja vahvuudesta entistä enemmän. Voit lukea tarkemmin kokemuksistani kraaterissa ja vesiputouksessa erillisistä postauksista.
Liftaaminen. En olisi kuuna päivänä uskonut koskaan liftaavani. Mutta niinpä vain liftasin useamman kerran Havaijin Big Islandilla.  Omat kokemukseni olivat upeita, mutta jälkeenpäin olen kuullut muilta reissaajilta myös hieman jännittävimmistäkin kokemuksista ko. saarella. Olen kuitenkin iloinen,  että o,at kokemukseni olivat niin hyvät.

Niin, mursin tässä kuussa toki ensimmäistä kertaa elämässäni myös luuni, mutta se ei kyllä kuulu kuukauden kohokohtiin.

Bar Tartinen Ahi Tuna -annos
Niin maultaan kuin ulkonäöltäänkin loistava ruoka-annos San Franciscossa, ehdottomasti kuukauden paras syömäni ruoka. Vaikka kirjoitankin tätä syötyäni juuri runsaan illallisen, herahtaa vesi kielelle kun vain ajattelenkin tuota ruoka-annosta. Tuore ja juuri oikein valmistetun tonnikalan seurana rpea salaatti ihanine kukkineen ja kastikkeineen.

Ystävälliset ihmiset
Niin San Franciscossa, Havaijin Big Islandilla kuin Kauailla olen tavannut ihania, ystävällisiä ihmisiä. Niin muita matkaajia kuin paikallisiakin. Viimeisimpänä ihana Leah, joka järjesti tänään ystävänsä kuskiksemme jotta näkisin Waimean kanjonin - ainoan Kauain nähtävyyden jonka todella halusin nähdä.

Olen myös ollut tyytyväinen siitä, että olen päässyt harjoittamaan omia keskustelutaitoja - asia jossa en ole parhaimmillani ventovieraiden seurassa. Yksi reissun tavoitteistani onkin kehittää itseäni mm. keskustelutaidoissa.

Rannalla lekottelu
Koska olen Havaijilla viettänyt lähes neljä viikkoa lokakuun aikana, niin luonnollisesti listaan kuuluu myös rannalla makailu. Big Islandilla näin lähinnä kivirantoja, jotka Kauaille päästessä vaihtuivat pitkiin hiekkarantoihin. Kauailla sain myös seuraa talon muista tytöistä rannalla loikoiluun, mikä oli mukavaa vaihtelua.

Ei rannalla paria tuntia kauempaa jaksa tässä kuumuudessa olla edes silloin, kun pääsin vielä mereen vilvoittelemaan välillä, nyt varpaan murtumisen jälkeen reilu tunti on ollut maksimi. Mutta on se silti niin rentouttavaa, että siitä nauttii. Eilen saimme vielä ihailla samalla taitavia surffaajia, joita oli kymmeniä saalistamassa todella isoja aaltoja. Lomailua parhaimmillaan, sanoisin.

Aina ei mene kuin Strömsössä

Ensimmäinen viikko Kauain saarella Havaijilla on kulunut leppoisasti. Teen täälläkin töitä asumista vastaan, tällä kertaa kasvimaalla sekä siivouksen ja kokkauksen parissa. Lisäkseni täällä oli viime viikolla kolme muutakin tyttöä ja eilen seuraan liittyi vielä neljäs. Seuraa on siis riittänyt kivasti.

Viikko sitten tiistaina kokeilin surffaamista ensimmäistä kertaa elämässäni. Kokeilu kesti vain noin 20 minuuttia, jonka aikana ehdin yrittää surffaamista kolmen aallon verran. Viimeisellä kerralla pääsin polvilleni, mutta seisomaan asti en onnistunut pääsemään. Olin liian hidas ja varovainen.

Tänä aamuna koitti uusi yritys. Ensiksi kävin kokeilemassa ihan itsekseni. Kylläpä käsillä melominen rannasta pois otti voimille! Kokeilin paria aaltoa, mutta jälleen olin liian hidas ja aalto ehti kuolla siinä vaiheessa, kun olisin ollut nousemassa pystyyn. Päätin jäädä odottamaan ’opetusta’, eli talon isännän apuja. Odottelimme toisen samassa talossa asuvan tytön kanssa opetustuokiota, kun rannalle tulikin sen verran iso aalto,  että se meinasi viedä surffilautamme merelle. Nopeasti yritin ottaa laudasta kiinni estääkseni moisen, kun lauta kolahti isoon varpaaseeni joka sanoi naps. Murtuikohan se, mietin.
Nostimme laudan rantakiville turvaan ja aloin tutkimaan varvastani. Pikkuhiljaa se alkoi turpoamaan painamisesta huolimatta. Elättelin kuitenkin vielä toiveita,  että se olisi saanut vain pahan iskun niveleen. Bostonin ystäväni neuvojen saattelemana päätin kuitenkin lähteä varmuudeksi näyttämään varvasta lääkärille, ettei myöhemmin tule vaivoja joita vakuutus ei korvaisikaan.

Paikalliseen ensiapuun linkuttaessani ilmoittauduin ja kerroin vaivani. Ensimmäiseksi hoitaja mittasi verenpaineeni sekä otti kuumeen kasvojen ihosta. Mielenkiintoinen lähestymistapa! Henkilötietojen syöttämisen jälkeen toinen hoitaja tuli ottamaan kopion passistani ja matkavakuutuskortistani. Tämän jälkeen sain ranteeseeni sairaalarannekkeen. Sain jääpussin varpaaseeni ja siirryin aulaan odottamaan röntgeniin pääsyä. Kuten suomalaisessa terveyskeskuksessa, niin täälläkin sain odotella ja odotella.

Röntgeniin minut kärrättiin pyörätuolissa ja sitten taas takaisin aulaan odottamaan lääkäriä. Lääkäri totesi varpaassani olevan murtuman. Ensimmäistä kertaa elämässäni olin oikeasti murtanut jotain kropastani.

Sitten tulivat ne huonot uutiset. Varpaan parantuminen veisi 6-8 viikkoa ja saisin kengän, jota minun tulisi käyttää noin kuusi viikkoa. Tämän uutisen jälkeen lääkäri kuunteli vielä keuhkoni. Ei mitään käsitystä miksi.

Kenkä estää varpaan taipumisen. Se olikin sitten heihei surffaukselle, patikoinnille ja ylipäätänsä ympäriinsä kävelemiselle. Ainakin Hawaiin ja Sydneyn osalta.

Päällimmäisenä fiiliksenä harmitus, erityisesti koska olin jättänyt Kauailla sijaitsevan upean patikoinnin tälle viikolle. Onneksi rannalla voi kuitenkin makoilla huoletta myös jatkossa! Toivottavasti kelit jatkuvat loistavina jatkossakin. Lääkärikäynnin jälkeen suuntana oli heti hiekkaranta, tällä kertaa kävelyn sijasta autokyydillä.

Ainakin tuli nyt testattua matkavakuutuksen toimivuus ja pääsinkin lähtemään ensiavusta maksamatta penniäkään.