Kiwit ja niiden lelut

Hokitikan pikkukaupunki sijaitsee meren rannalla ja sen ympäristöstä löytyy useampi järvi sekä tunnettu joen muodostama kuilu, Hokitika Gorge. Taustalla kohoavat paikalliset Alpit, joten upea maisema on taattu.

Pääsin tutustumaan Hokitikan ympäristöön sohvasurffaus-isäntäni Jasonin opastuksella. Kävimme kävelyillä koiran kanssa järvien rannoilla ja ihailimme auringonlaskua iltaisin meren rannalla. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja paikalliset nauttivat vesiaktiviteeteista järvien rannoilla. Kävi hyvin selväksi, että kiwit, eli uusiseelantilaiset, rakastavat erilaisia aktiviteetteja ja mitä enemmän hevosvoimia vempeleessä on, sen parempi.

Järvenrannalle tullaan autolla, joka vetää perässään traileria. Trailerissa on joko moottorivene tai vesijetti. Auton katolla saattaa lisäksi olla kanootti tai useampi taikka sitten vesisukset. Takaluukusta löytyy todennäköisesti vielä jokin puhallettava vesilelu, jota vedetään veneen tai vesijetin perässä. Ja koska tavaraa on paljon, parkkeerataan auto niin lähelle rantaviivaa kuin mahdollista.

Rannalla oleiluun ei myöskään riitä mikään piknik-viltti. Ei, vähintäänkin on oltava kokoontaitettavat tuolit, mieluiten niiden lisäksi myös suuri katos, jollaisia Suomessa lähinnä näkee omakotitalojen pihalla. Kylmälaukkuja on mukana useita ja fiineimmillä on mukana viinilasien lisäksi myös juustotarjottimet. Vähän kuin vappu Tähtitorninmäellä.

Minä tyydyin vain katselemaan vierestä ja heittämään Seal-koiralle keppiä järveen.

Puolivälin mietteitä

Nyt kun lento kotiin on varattu maaliskuun 27. päivälle, on reissun kestokin tiedossa. Niinpä tänään on reissun puoliväli ja vaikka tuntuukin, että paljon olen jo ehtinyt nähdä ja kokea, on saman verran elämyksiä vielä edessä.
Tässä alkuosan aakkoset.


Aksentti
Toissa viikolla oli ilahduttavaa kuulla paikalliselta, että minulla ei ole (enää) suomiaksenttia. Lisäksi englanti sujuu taas paremmin, mikä on ollut ilo huomata. Edelleen haen toki joitain sanoja, mutta olen jo ihan tyytyväinen tähänkin tilanteeseen. Aksentista eroon pääseminen ja kielitaidon kehittäminen olivat yksi reissun tavoitteista.

Brittiläinen imperiumi
Australiassa ja Uudessa-Seelannissa näkyy vahvasti tyypillisiä brittiläisiä piirteitä, erityisesti niitä, joita en ole kaivannut. Vasemman puoleisen liikenteen lisäksi britit ovat tuoneet eteläiselle pallonpuoliskolle mm. erilliset kylmä- ja kuumavesihanat, joita ei onneksi monessa paikassa enää ole. Lisäksi talot ja niiden lämpöeristykset ovat aivan yhtä surkeat yksinkertaisine ikkunoineen.

Cheerleading
Reissussakaan en pääse rakkaasta lajista eroon. San Franciscossa tuli nähtyä muutama cheerleader stunttailemassa ja Kauailla seurasin hetken paikallisen koulun harjoituksia. Reilu viikko sitten jännitin kovasti Suomen mestaruus -kisojen tuloksia ja aamulla oli pakko heti katsoa kärkijoukkueiden suoritukset YouTubesta.

Delfiinit
Uinti delfiinien kanssa oli upea kokemus jääkylmästä vedestä huolimatta.

Ensimmäiset kerrat
Elämyksiä ei ole matkalta puuttunut ja monen montaa asiaa olen päässyt tekemään ensimmäistä kertaa. Toivon ja uskon, että positiivisia ensimmäisiä kertoja tulee jatkossakin vastaan.

Facebook
Pitää kärryillä maailman ja Suomen menosta sekä tarjoaa hyviä vinkkejä eri matkailuryhmien muodossa.

Google
On ollut korvaamaton apu eri asioiden selvittelyssä.

Hostellit
Majoittuminen hostelleissa on ollut yllättävän ok. Olen toki ollut nirso niiden suhteen, joten olen majoittunut vain hyvätasoisissa hostelleissa. Osassa on ollut myös huoneeseen liittyvä oma vessa, mikä on ollut mukavaa, erityisesti jos on majoittunut neljän hengen huoneessa. En kuitenkaan usko, että pystyisin koko reissua majoittumaan jaetuissa huoneissa, siksi onkin ollut ihanaa kun välillä on saanut oman huoneen helpx, airbnb tai sohvasurffauspaikoissa.

Ihmiset
Koen itseni onnekkaaksi, kun olen tavannut matkalla niin monia ihania ihmisiä. Lisäksi olen kiitollinen kotona ja maailmalla asuvista ystävistäni, jotka pitävät yhteyttä vaikka ei nähdäkään.

Joulu
Vietän ensimmäistä kertaa joulua muualla kuin äitini luona. En ole suuri jouluihminen, mutta on jännä nähdä miten itse jouluaattona reagoi erilaiseen joulunviettoon.

Kesä
Uuden-Seelannin Eteläsaaren kesä on harmittavan samantyyppinen Suomen kesäkuun kanssa. Lämpötila on vaihdellut lähinnä 9-18 asteen välillä, vaikka yksittäinen 27 asteen hellepäiväkin mahtui mukaan. Villapaidalle ja takille on ollut paljon käyttöä.

Liikennekulttuuri
Eroja löytyy ainakin näin jalankulkijan näkökulmasta. Kun jenkeissä sai nauttia kohteliaista autoilijoista, jotka päästivät kävelijän ensin suojatien kohdalla, on moisen luksuksen saanut unohtaa Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.

Makean himo
”Lomalla saa herkutella ” toimii jotenkin vielä parin viikon reissussa, mutta kun sokeriaddiktio vaivaa kuukausien reissussa, on lopputulos vähän huono. Herkkulakko edessä…

Nettiyhteydet
Kyllä meillä on Suomessa halpaa ja hyvät yhteydet. Nettiliittymä kännykkään on kalleimmillaan maksanut yli 60€/kk, joka jenkkien mukaan on rajaton, mutta oikeasti nopea yhteys riittää vain 4 gigaan asti ja sen jälkeen yhteys on todella hidas. Ausseissa ja Uudessa-Seelannissa taas ei tunneta koko käsitettä rajaton, vaan Uudessa-Seelannissa prepaid-liittymään saa ennakkoon maksimissaan 1 gigan dataa. Meinasin kuolla nauruun. Luojan kiitos datan määrää saa lisättyä pitkin kuukautta, mutta on se lisätyötä.
Onnekseni olen pääsääntöisesti majoittunut paikoissa, joissa on langaton netti käytettävissä ilman lisämaksua. Välillä yhteys on tosin ollut tuskastuttavan hidas, tai esim. joissain hostelleissa käytössä vain olohuoneessa. Hätävarana olen hyödyntänyt Mäkin tai kirjaston yhteyksiä.

Otsonikerros
Australian itärannikolla ja Uudessa-Seelannissa voi todella tuntea, kuinka otsonikerroksessa on reikä. Aurinko on polttavan kuuma ja ruskettunutkin iho palaa helposti. Brasialainen huonekaverikin oli polttanut itsensä kunnolla ilman aurinkorasvaa. En siis luovu 50 suojakertoimesta ihan helpolla.

Palvelukulttuuri
On hyvin erilainen Ausseissa ja Uudessa-Seelannissa. Pääsääntöisesti turisteja neuvotaan erittäin hyvin ja ollaan ystävällisiä. Asiakas ei kuitenkaan ole oikeassa tai edes millään tavalla tärkeä monessakaan palvelussa. Sekä itsellä että muilla on ollut todella mielenkiintoisia  (lue: huonoja) kokemuksia. Vaikka ihmiset muuten ovat mukavia, on käsitys asiakaspalvelusta ja kuluttajan oikeuksista erilainen.

Quiz night
Brittien aikaansaannos kai tämäkin, mutta erittäin hauskaa ajanvietettä hostellissa. Osittain kyllä myös kielikoe, sekä kysymyksen ymmärryksen kannalta että vastauksen tietämisen englanniksi.

Ruoka
Alkureissusta nautin mahtavista ruoista ja satsasin myös kalliimpiin ravintoloihin. Olen myös syönyt huomattavasti normaalia enemmän kasvisruokaa ja kokkaillut sitä myös itse. USA:n jälkeen olen myös yrittänyt syödä taloudellisemmin ja kokata enemmän myös hostelleissa enkä käydä ulkona syömässä. Ruokaan menee matkustaessa helposti paljon rahaa.

Sohvasurffaus
Ihan loistava keksintö ja tapa tutustua paikallisiin! Olen nyt surffannut kolmessa paikassa ja ensi viikolla on vuorossa neljäs. Pienemmissä Uuden-Seelannin kaupungeissa ei ole oikein ollut isäntiä tarjolla, mutta kiva että melko monessa on. Antaa myös kivaa vaihtelua hostellielämälle.

Terveys
Lähdin reissuun flunssaisena, mutta onneksi paranin muutamassa päivässä, jonka jälkeen olen pysynyt terveenä (*koputtaa puuta*), vaikka hostelleissa onkin ollut muita flunssaisia. Tosin juuri tänään tuli sellainen olo, että flunssa saattaa olla tuloillaan. .. Varpaan murtuma toki vaikutti suunnitelmiin, muttei kuitenkaan kovin radikaalisti. Pahemminkin olisi voinut käydä.

Uinti
Havaijin lämmin merivesi hemmotteli minut ilmeisesti pilalle. Havaijin lisäksi olen käynyt uimassa vain Airlie Beachilla ja Brisbanessa, niissäkin ulkoaltaissa enkä luonnonvedessä. Lämpimämpiä vesiä odotellessa….

Vesi
Kuinka osaakaan taas arvostaa Suomen puhdasta hanavettä! Uudessa-Seelannissa sentään se on myös juomakelpoista, mutta Ausseissa ja Kauailla se piti suodattaa. Brisbanessa vesi maistui silti ihan homeelta, yök!

Xtreme sports
Ei ihan kuulu lajivalikoimaani, joten benji-hyppykin jää tekemättä. Tänään kuitenkin kävi testaamassa rajojani canyoning-aktiviteetissa ja se oli hauskaa! Siitä lisää myöhemmin.

Yleisövessat
Ausseissa, mutta erityisesti Uudessa-Seelannissa olen kiinnittänyt huomiota siihen, että täällä on todella paljon tarjolla ilmaisia yleisövessoja. Niin kaupungilla kuin patikointi- ja pyöräilyreiteilläkin. Lisäksi ne on merkitty karttaan, joten ne on helppo löytää. Ja ne ovat myös erittäin siistejä. Pelastanut päivän jo monen monta kertaa!

Zara ja muut shoppailut
Ausseissa pääsi tutkimaan tuttujen vaatekauppojen kesävalikoimaa, kuten Zara ja H&M. Yhtä 7€:n perust-paitaa lukuunottamatta vaateostokset jäivät näissä liikkeissä väliin. Uusi suosikkini on Uniqlo, josta ostin vaatteita sekä San Franciscossa että Sydneyssa. Ja tarpeeseen ovat pitkähihaiset paidat tulleet! Suurin ostosvimma rajoittui Honoluluun, jossa outletissa lähti ehkä vähän lapasesta (taas) vaikka kaikki hankinnat olivatkin tarpeellisia ja korvasivat huonoksi menneitä vaatteita ja flipflopeja.

Toivotan kaikille lukijoille nautinnollista Joulua!

Pingviinejä Oamarussa

Lauantaina oli oikein rento ja onnistunut päivä. Olin edellisenä iltana saapunut bussilla Oamarun kaupunkiin ja aamulla otimme sohvasurffausemäntäni Theresan kanssa auton allemme ja lähdimme ajelemaan etelään päin. Varsinainen kohteemme oli Moerakin kivet, mutta koska vuoroveden takia ne olisivat näkyvissä vasta iltapäivällä, päätimme pysähdellä matkan varrella kivoihin paikkoihin.

Eräällä hiekkarannalla näimme tytön kouluttamassa hevosta. Samalla rannalla oli lukematon määrä leipäkiviä, joten niiden heittämistä piti luonnollisesti kokeilla. Kovin loistavaa tulosta en saanut vuosien tauon jälkeen aikaan, mutta ainakin sain jokaisen kiven pomppaamaan kaksi kertaa.

Lounasta nautimme ihanassa pikku kahvilassa tien varressa. Valitsin erittäin paikallisen tuotteen, paikallisesta simpukasta  (paua) tehdyn piirakan. Oli maukas!

Seuraavaksi suuntasimme Moerakin majakkaa ihailemaan. Sen vierestä lähti polku alas merenrantaan, jossa bongasimme sekä merileijonia että hylkeitä paistattelemassa päivää ja uiskentelemassa. Muutaman metrin päästä löytyi pingviinien bongaukseen rakennettu maja, josta näkyi hiekkarannalle. Koska pingviinit yleensä tulevat rannalle vasta illalla, emme odottaneet näkevämme niitä, mutta istahdimme silti hetkeksi alas. Tovin siinä istuttuamme, huomasin yhtäkkiä rannalla seisoskelevan pingviinin. Wau! Siinä se seisoskeli, kävi kastautumassa meressä ja tuli takaisin rannalle ennen kuin sukelsi mereen. Majan seinällä olevan pingviinijulisteen perusteella epäilimme, ettei kyseessä ollut yleisin paikalla nähtävä keltasilmäpingviini, vaan toinen lajike, jonka nimeä en kuolemaksenikaan muista. Mutta sillä oli selkeästi keltaista päässä/rinnassa, kun taas kuvien perusteella keltasilmäisellä ei ole muuta keltaista väritystä kuin silmät.

Majakan viereisellä pellolla oli lampaita ja erityisen paljon karitsoita. En ole vielä kyllästynyt niiden katseluun! Lähtiessämme kääntöpaikalta pois, näimme taustapeilistä toisen auton ajavan juuri paikalle perävaunun kanssa ja olimme tyytyväisiä, että olimme saaneet olla rauhassa. Kuitenkin parin sekunnin kuluttua kun katsoimme uudestaan, koko auto oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Emme nähneet sitä missään, emme edes pellolla. Hieman karmaiseva fiilis tuli kieltämättä, emme keksineet järkevää selitystä sille, mihin se oli voinut kadota.

Koska meillä oli vielä hyvin aikaa ennen laskuvettä, kävimme vielä teellä Moerakin kylän mukavassa kahvilassa. Matkalla alkoi tihuttamaan vettä, joten elättelimme myös toiveita sateen loppumisesta teehetkemme aikana.

Toisin kuitenkin kävi ja saavuttuamme kuuluisille kiville, alkoi sade vain yltymään. Niinpä otin vain nopeasti muutaman valokuvan ja sitten kiiruhdimme autolle.

Koti-illallisen jälkeen suuntasimme vielä yhdeksän aikaan Oamarun satamaan katsomaan sinisten pingviinien rantautumista. Edelleen tihutti hieman, joten sadetakille oli käyttöä. Ilma oli myös viilentynyt niin paljon, että otin mukaan villahuivin ja sormikkaiden lisäksi myös pipon ja puin päälleni kolme pitkähihaista paitaa, päällimmäiseksi villapaidan. Eikä muuten ollut yhtään liikaa!

Näimme yhteensä yli sadan pienen pingviinin vaappuvan merestä rannalle ja kivikkoa ylös pesimispaikoille. Pingviinit tulivat pääsääntöisesti noin 40-60 eläimen ryhmissä. Näky oli kyllä hieno! Lopuksi muutama tuli ihan aidan viereen, josta pääsin tiirailemaan niitä silmästä silmään ja näin, että ne todella olivat sinertäviä. Harmikseni pingviineistä ei saanut ottaa videota tai kuvia edes ilman salamaa. Mutta suloisia olivat!

Theresan kanssa juteltiin paljon matkustelusta ja kulttuurieroista. Hän oli myös erittäin kiinnostunut Suomen koulujärjestelmästä, koska oli itse opettaja. Olikin mielenkiintoista kuulla, että Uudessa-Seelannissa koulu aloitetaan viisivuotiaana. Se ei sinänsä ollut erikoista tai yllättävää, mutta sen sijaan se yllätti, että koulu aloitetaan sinä päivänä, kun lapsi täyttää viisi. Eli luokan koko kasvaa pahimmillaan päivittäin. Theresan viisivuotiaiden luokan koko oli muutamassa kuukaudessa kasvanut 13 oppilaasta 27 oppilaaseen. En kyllä ihan ymmärrä, miten siinä voi opettaa mitään, jos uusia lapsia tulee luokkaan jatkuvasti.

Sunnuntaina kävimme vielä ihastelemassa Oamarun vanhaa kaupunkia, eli viktoriaanista osaa, ennen kuin hyppäsin bussiin ja jatkoin matkaa Dunediniin, eli etelän Edinburghiin.