Melbournen kuuluisa katutaide

Melbourne, jos mikä, on kuuluisa katutaiteestaan. Kaupungissa riittää pieniä kujia, joiden seinät on maalattu erilaisin katutaiteen muodoin. Tunnetuin katu on Hosier Lane, joka on niin suosittu, että uusia teoksia syntyy päivittäin edellisten päälle.

Netistä löytyy kartta, jonka avulla voi löytää tunnetuimmat kujat, mutta päädyin tällä kertaa varaamaan opastetun kierroksen. Mielenkiinnolla odotin saavani tietoa eri tekniikoista ja katutaiteen arvostuksesta Melbournessa.

Mielestäni katutaiteilijan vetämä kierros kuulosti kiinnostavimmalta, joten varasin sen. Kaupungissa oli helleaalto eikä 40 asteen lämpötila ollut optimaalisin kapeiden kujien kiertelyyn, mutta suomalaisella sisulla ja vesipullon avustuksella kierroksesta selvittiin hienosti.

Kierros oli mielenkiintoinen. Kävimme mm. katsomassa Hosier Lanen maalauksia eri kulmasta, vieressä olevan parkkitalon ylemmästä kerroksesta. Sattumalta kujalla oli parhaillaan hääpari kuvattavana, mikä on kuulemma niin tyypillistä, että kiireisimpinä päivinä pareja on jonoksi asti.

Erilaisiin katutaidetyyleihin tutustumisen lisäksi saimme kuulla miten kaupungin edustajat suhtautuvat katutaiteeseen sekä mitä mieltä katutaiteilijat ovat maksetuista teoksista, joita myös näimme. Tänä päivänä kaikki teokset eivät enää ota vahvasti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, vaikka sellaisiakin teoksia oli edelleen nähtävissä.

Myös kaupunki on muuttunut katutaiteen arvostuksen myötä. Entisistä narkomaanien ja muiden ongelmatapausten kansoittamista kujista on tullut trendikkäimpiä alueita. Nykyään parhaat baarit ja ravintolat löytyvät katutaidekujalta ja jos baarisi ei ole sellaisella, se ei voi olla kiinnostava.

 

Kiertueen lopuksi pääsimme tutustumaan katutaiteilijoiden työtilaan, mikä oli myös avartava kokemus.

Vaikka oppaamme totesi, ettei voi pitää katutaiteesta, jos ei pidä tägeistä, niin kyllä itse olen enemmän (tässäkin kohtaa) esittävän taiteen kannalla.

Harmillisesti en tällä kertaa ehtinyt tutustumaan Fitzroyn alueen katutaiteeseen. Mutta ehkä palaan Melbourneen vielä uudestaan.

Kuukauden kunkut – helmikuu

Helmikuu oli viimeinen kuukauteni Uudessa-Seelannissa ja vietin sen maan pohjoissaarella. Loppukuusta vietin viisi päivää myös Melbournessa, Australiassa. Kuun viimeisenä päivänä saavuin Filippiineille. Alkukuussa täytin myös pyöreitä vuosia, joten paljon erilaisia juttuja mahtui helmikuuhun.

Mitä helmikuusta jäi positiivisena mieleen?

Tulivuoret
Ennen tätä reissua en koskaan ollut nähnyt tulivuorta. Havaijin kokemusten jälkeen kiinnostus tulivuoria kohtaan kasvoi valtavasti. Helmikuussa pääsin kokemaan kaksi erilaista elämystä tulivuoriin liittyen; patikoimalla Tongariro Alpine Crossingin sekä matkustamalla White Islandille. Molemmat kokemukset pääsivät selkeästi parhaimpien Uuden-Seelannin kokemusteni listalle, joten luonnollisesti ovat myös yksi helmikuun kohokohdista. Huikeita elämyksiä molemmat!

Coromandel
Coromandelin niemimaata on kehuttu paljon, eikä syyttä. Kuten niin monessa paikassa Uudessa-Seelannissa, niin Coromandelin elämyksenkin kohdalla sää näyttelee myös isoa osaa. Sen osalta minulla oli tuuria, joten yhden yön vierailuni niemimaalla oli erittäin onnistunut. Bussista sain ihailla kauniita maisemia, joten pidempäänkin olisin ihan varmasti viihtynyt. Coromandel:ssa sattui myös tuuria, kun sain kaksi kivaa tyttöä kämppiksikseni ja satuimme vielä kaikki olemaan samalla retkellä, joten sain koko päiväksi erinomaista seuraa.

Oma huone
Useamman kuukauden matkustamisen jälkeen oli taivaallista saada välillä oma huone, jossa ennen kaikkea sai nukkua rauhassa. Nautin oman huoneen luksuksesta niin Napierissa, Taupossa kuin Whangareissa. Napierissa sohvasurffasin, kahdessa jälkimmäisessä majoituin Airbnb:n kautta. Hotellissa en olisi jutellut kenenkään kanssa, kun taas näin majoittumalla tapasin paikallisia sekä sain niin paljon juttuseuraa kuin itse halusin. Olin oikein tyytyväinen kaikkiin majoituksiin.

Sasha
Melbournessa tapasin 22 vuoden tauon jälkeen Sashan, joka oli lukioluokallani vaihto-oppilaana. Emme olleet edes pitäneet yhteyttä näiden vuosien aikana, mutta silti hän lupautui näyttämään minulle kotikaupunkiaan. Kuinka hauskaa meillä olikaan! Yhtenä päivänä kävimme kävelyllä meren rannassa sekä söimme mainion lounaan rantaravintolassa. Seuraavana päivänä taas sain kutsun drinkeille ja illalliselle Sashan ja hänen ystäviensä kanssa. Drinkit maistuivat niin ravintolassa kuin illan päättäneessä salakapakassakin. Melbourne on todellakin täynnä salaisuuksia, joista vain paikalliset tietävät.

Ikäkriisittömyys
Neljä vuosikymmentä tuli täyteen ilman kriisejä. En tiedä, olenko vieläkään niin ’aikuinen’, kuin nuorena kuvittelin 30-vuotiaan olevan, ja minkä mielikuvan takia kriiseilin ennen edellisen vuosikymmenen aloitusta. Mutta näin vuosikymmen myöhemmin voin vain todeta, että olen tyytyväinen siihen, kuinka ’aikuinen’ tai ’lapsellinen’ olenkaan.

Rahan kulutus USA ja Australia

Monia kiinnostaa, kuinka paljon rahaa kuluu maailmanympärimatkalla. Rahankäyttö on aina yksilöllistä ja riippuu monesta seikasta, mutta ajattelin valottaa omaa kulutustani, jos siitä vaikka on apua reissua suunnitteleville.

Kulutukseen ei ole laskettu lentoja ollenkaan, mutta muut liikkumiseen liittyvät kulut kylläkin, aina lentokenttäkuljetuksista lähtien.

USA ja Australia eivät varsinaisesti ole penninvenyttäjän kohteita kuten monet Aasian maat, mutta myönnettäköön, etten pahemmin tarkkaillut kulutustani näissä kahdessa maassa. Huomattavasti edullisemminkin voi matkustaa, jos tekee erilaisia valintoja.

USA

Vietin maassa yhteensä 50 päivää, jotka jakautuivat Bostonin, San Franciscon ja kolmen Havaijin saaren kesken. Asumisesta maksoin todella vähän, sillä Bostonissa asuin ystävien luona ja neljä viikkoa tein Havaijilla töitä asumista vastaan, joten siitä ei tullut kuluja. San Franciscossa ja Honolulussa majoituin hostelleissa.

Ruokaan panostin erityisesti San Franciscossa. Kävin useammassa kalliissa ravintolassa syömässä ja vaikka hinnat olivat Suomeen verrattuna edullisempia, ei se silti halpaa lystiä ole. Myös Honolulussa nautin pari kalliimpaa illallista. Toisaalta Bostonissa sain nauttia ystäväni kokkailuista, kiitos vielä kerran! Kauain saarella asumiseen sisältyi ruoka, joten herkkuostoksia lukuun ottamatta ruokaan ei mennyt rahaa.

Merkittävimmät aktiviteetit USAssa olivat Madonnan upea keikka Bostonissa, auton vuokraus Big Islandilla ja SUP-kurssi niinikään Big Islandilla.

Kaikenkaikkiaan rahaa kului USAssa  2810 euroa, poislukien vaate- ja kenkäostokset.
Noin 56€/päivä

Kulujen jakautuminen:
Majoitus 11.4%
Ruoka 34.4%
Aktiviteetit 23.7%

Loput kulut koostuivat sekalaisista menoista aina kännykkäliittymästä julkisen liikenteen ja kampaajan kuluihin.

USA ei ole halpa maa, varsinkaan tämän hetkisellä valuuttakurssilla. Kännykkäliittymät ovat todella kalliita, ruokakaupassa käyntiin saa uppoamaan pihistellenkin rahaa etenkin Havaijilla jne.

Australia

Vietin Ausseissa 18 päivää Sydneyssä, Airlie Beachilla / purjehtimassa sekä Brisbanessa. Täällä panostin asumiseen ja aktiviteetteihin, mutta söin vähemmän kalliissa ravintoloissa vaikka edelleen jatkoin ulkona syömistä.

Sydneyssa majoituin osin hostellissa ja osin sohvasurffasin, eli asuin paikallisen luona ilmaiseksi. Airlie Beachilla ja Brisbanessa vuokrasin huoneen Airbnb:n kautta, joka oli Airlie Beachilla hotellihuoneen hintainen mutta Brisbanessa lähempänä hostellin hintatasoa. Hinnoissa on siis paljon vaihtelua.

Ausseissa panostin aktiviteetteihin, jotka olivatkin upeita elämyksiä; purjehdus- ja snorklausreissu Isolle Valliriutalle sekä päiväretki Stradbroke Islandille villejä koaloita ja kenguruita katsomaan.

Yhteensä Ausseissa kulutin 1730€.
Noin 96€/päivä.

Kulujen jakautuminen:
Majoitus 30.2%
Ruoka 17.3%
Aktiviteetit 33.2%

Koin Australian olevan hintatasoltaan hyvin samankaltainen USAn kanssa. Kännykkäliittymät olivat selkeästi edullisempia, mutta ruokakauppa hyvin samaa tasoa.

Ylläolevien kulujen lisäksi olen käyttänyt lähes 200€ vaate- ja kenkäostoksiin molemmissa maissa yhteensä. Näitä kuluja en ole pilkkonut maittain. Kaikille ostoksille on ollut paljon käyttöä ja osa on korvannut alun perin mukaan ottamiani, mutta reissun aikana poisheitettyjä tuotteita.

Puolivälin mietteitä

Nyt kun lento kotiin on varattu maaliskuun 27. päivälle, on reissun kestokin tiedossa. Niinpä tänään on reissun puoliväli ja vaikka tuntuukin, että paljon olen jo ehtinyt nähdä ja kokea, on saman verran elämyksiä vielä edessä.
Tässä alkuosan aakkoset.


Aksentti
Toissa viikolla oli ilahduttavaa kuulla paikalliselta, että minulla ei ole (enää) suomiaksenttia. Lisäksi englanti sujuu taas paremmin, mikä on ollut ilo huomata. Edelleen haen toki joitain sanoja, mutta olen jo ihan tyytyväinen tähänkin tilanteeseen. Aksentista eroon pääseminen ja kielitaidon kehittäminen olivat yksi reissun tavoitteista.

Brittiläinen imperiumi
Australiassa ja Uudessa-Seelannissa näkyy vahvasti tyypillisiä brittiläisiä piirteitä, erityisesti niitä, joita en ole kaivannut. Vasemman puoleisen liikenteen lisäksi britit ovat tuoneet eteläiselle pallonpuoliskolle mm. erilliset kylmä- ja kuumavesihanat, joita ei onneksi monessa paikassa enää ole. Lisäksi talot ja niiden lämpöeristykset ovat aivan yhtä surkeat yksinkertaisine ikkunoineen.

Cheerleading
Reissussakaan en pääse rakkaasta lajista eroon. San Franciscossa tuli nähtyä muutama cheerleader stunttailemassa ja Kauailla seurasin hetken paikallisen koulun harjoituksia. Reilu viikko sitten jännitin kovasti Suomen mestaruus -kisojen tuloksia ja aamulla oli pakko heti katsoa kärkijoukkueiden suoritukset YouTubesta.

Delfiinit
Uinti delfiinien kanssa oli upea kokemus jääkylmästä vedestä huolimatta.

Ensimmäiset kerrat
Elämyksiä ei ole matkalta puuttunut ja monen montaa asiaa olen päässyt tekemään ensimmäistä kertaa. Toivon ja uskon, että positiivisia ensimmäisiä kertoja tulee jatkossakin vastaan.

Facebook
Pitää kärryillä maailman ja Suomen menosta sekä tarjoaa hyviä vinkkejä eri matkailuryhmien muodossa.

Google
On ollut korvaamaton apu eri asioiden selvittelyssä.

Hostellit
Majoittuminen hostelleissa on ollut yllättävän ok. Olen toki ollut nirso niiden suhteen, joten olen majoittunut vain hyvätasoisissa hostelleissa. Osassa on ollut myös huoneeseen liittyvä oma vessa, mikä on ollut mukavaa, erityisesti jos on majoittunut neljän hengen huoneessa. En kuitenkaan usko, että pystyisin koko reissua majoittumaan jaetuissa huoneissa, siksi onkin ollut ihanaa kun välillä on saanut oman huoneen helpx, airbnb tai sohvasurffauspaikoissa.

Ihmiset
Koen itseni onnekkaaksi, kun olen tavannut matkalla niin monia ihania ihmisiä. Lisäksi olen kiitollinen kotona ja maailmalla asuvista ystävistäni, jotka pitävät yhteyttä vaikka ei nähdäkään.

Joulu
Vietän ensimmäistä kertaa joulua muualla kuin äitini luona. En ole suuri jouluihminen, mutta on jännä nähdä miten itse jouluaattona reagoi erilaiseen joulunviettoon.

Kesä
Uuden-Seelannin Eteläsaaren kesä on harmittavan samantyyppinen Suomen kesäkuun kanssa. Lämpötila on vaihdellut lähinnä 9-18 asteen välillä, vaikka yksittäinen 27 asteen hellepäiväkin mahtui mukaan. Villapaidalle ja takille on ollut paljon käyttöä.

Liikennekulttuuri
Eroja löytyy ainakin näin jalankulkijan näkökulmasta. Kun jenkeissä sai nauttia kohteliaista autoilijoista, jotka päästivät kävelijän ensin suojatien kohdalla, on moisen luksuksen saanut unohtaa Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.

Makean himo
”Lomalla saa herkutella ” toimii jotenkin vielä parin viikon reissussa, mutta kun sokeriaddiktio vaivaa kuukausien reissussa, on lopputulos vähän huono. Herkkulakko edessä…

Nettiyhteydet
Kyllä meillä on Suomessa halpaa ja hyvät yhteydet. Nettiliittymä kännykkään on kalleimmillaan maksanut yli 60€/kk, joka jenkkien mukaan on rajaton, mutta oikeasti nopea yhteys riittää vain 4 gigaan asti ja sen jälkeen yhteys on todella hidas. Ausseissa ja Uudessa-Seelannissa taas ei tunneta koko käsitettä rajaton, vaan Uudessa-Seelannissa prepaid-liittymään saa ennakkoon maksimissaan 1 gigan dataa. Meinasin kuolla nauruun. Luojan kiitos datan määrää saa lisättyä pitkin kuukautta, mutta on se lisätyötä.
Onnekseni olen pääsääntöisesti majoittunut paikoissa, joissa on langaton netti käytettävissä ilman lisämaksua. Välillä yhteys on tosin ollut tuskastuttavan hidas, tai esim. joissain hostelleissa käytössä vain olohuoneessa. Hätävarana olen hyödyntänyt Mäkin tai kirjaston yhteyksiä.

Otsonikerros
Australian itärannikolla ja Uudessa-Seelannissa voi todella tuntea, kuinka otsonikerroksessa on reikä. Aurinko on polttavan kuuma ja ruskettunutkin iho palaa helposti. Brasialainen huonekaverikin oli polttanut itsensä kunnolla ilman aurinkorasvaa. En siis luovu 50 suojakertoimesta ihan helpolla.

Palvelukulttuuri
On hyvin erilainen Ausseissa ja Uudessa-Seelannissa. Pääsääntöisesti turisteja neuvotaan erittäin hyvin ja ollaan ystävällisiä. Asiakas ei kuitenkaan ole oikeassa tai edes millään tavalla tärkeä monessakaan palvelussa. Sekä itsellä että muilla on ollut todella mielenkiintoisia  (lue: huonoja) kokemuksia. Vaikka ihmiset muuten ovat mukavia, on käsitys asiakaspalvelusta ja kuluttajan oikeuksista erilainen.

Quiz night
Brittien aikaansaannos kai tämäkin, mutta erittäin hauskaa ajanvietettä hostellissa. Osittain kyllä myös kielikoe, sekä kysymyksen ymmärryksen kannalta että vastauksen tietämisen englanniksi.

Ruoka
Alkureissusta nautin mahtavista ruoista ja satsasin myös kalliimpiin ravintoloihin. Olen myös syönyt huomattavasti normaalia enemmän kasvisruokaa ja kokkaillut sitä myös itse. USA:n jälkeen olen myös yrittänyt syödä taloudellisemmin ja kokata enemmän myös hostelleissa enkä käydä ulkona syömässä. Ruokaan menee matkustaessa helposti paljon rahaa.

Sohvasurffaus
Ihan loistava keksintö ja tapa tutustua paikallisiin! Olen nyt surffannut kolmessa paikassa ja ensi viikolla on vuorossa neljäs. Pienemmissä Uuden-Seelannin kaupungeissa ei ole oikein ollut isäntiä tarjolla, mutta kiva että melko monessa on. Antaa myös kivaa vaihtelua hostellielämälle.

Terveys
Lähdin reissuun flunssaisena, mutta onneksi paranin muutamassa päivässä, jonka jälkeen olen pysynyt terveenä (*koputtaa puuta*), vaikka hostelleissa onkin ollut muita flunssaisia. Tosin juuri tänään tuli sellainen olo, että flunssa saattaa olla tuloillaan. .. Varpaan murtuma toki vaikutti suunnitelmiin, muttei kuitenkaan kovin radikaalisti. Pahemminkin olisi voinut käydä.

Uinti
Havaijin lämmin merivesi hemmotteli minut ilmeisesti pilalle. Havaijin lisäksi olen käynyt uimassa vain Airlie Beachilla ja Brisbanessa, niissäkin ulkoaltaissa enkä luonnonvedessä. Lämpimämpiä vesiä odotellessa….

Vesi
Kuinka osaakaan taas arvostaa Suomen puhdasta hanavettä! Uudessa-Seelannissa sentään se on myös juomakelpoista, mutta Ausseissa ja Kauailla se piti suodattaa. Brisbanessa vesi maistui silti ihan homeelta, yök!

Xtreme sports
Ei ihan kuulu lajivalikoimaani, joten benji-hyppykin jää tekemättä. Tänään kuitenkin kävi testaamassa rajojani canyoning-aktiviteetissa ja se oli hauskaa! Siitä lisää myöhemmin.

Yleisövessat
Ausseissa, mutta erityisesti Uudessa-Seelannissa olen kiinnittänyt huomiota siihen, että täällä on todella paljon tarjolla ilmaisia yleisövessoja. Niin kaupungilla kuin patikointi- ja pyöräilyreiteilläkin. Lisäksi ne on merkitty karttaan, joten ne on helppo löytää. Ja ne ovat myös erittäin siistejä. Pelastanut päivän jo monen monta kertaa!

Zara ja muut shoppailut
Ausseissa pääsi tutkimaan tuttujen vaatekauppojen kesävalikoimaa, kuten Zara ja H&M. Yhtä 7€:n perust-paitaa lukuunottamatta vaateostokset jäivät näissä liikkeissä väliin. Uusi suosikkini on Uniqlo, josta ostin vaatteita sekä San Franciscossa että Sydneyssa. Ja tarpeeseen ovat pitkähihaiset paidat tulleet! Suurin ostosvimma rajoittui Honoluluun, jossa outletissa lähti ehkä vähän lapasesta (taas) vaikka kaikki hankinnat olivatkin tarpeellisia ja korvasivat huonoksi menneitä vaatteita ja flipflopeja.

Toivotan kaikille lukijoille nautinnollista Joulua!

Kuukauden kunkut - marraskuu

Hei, sehän on jo joulukuu! Täälläpäin maailmaa se on yhtä kuin kesän ensimmäinen päivä.  Ja miten ihmeessä kesä ja joululaulut sopivat yhteen? En ymmärrä, ihan absurdia.

Marraskuu oli reissun toinen kokonainen kuukausi. Luultavasti myös eniten eri maita sisältänyt kuukausi tällä reissulla. Kuukausi kattoi Havaijin, Australian ja vähän Uutta-Seelantia. Lentotunteja tuli kerrytettyä mukavasti.

Mitä jäi marraskuusta mieleen? Ainakin aurinko, jota ei koti-Suomessa yleensä marraskuuhun yhdistäisi.

Purjehdus Isolla Valliriutalla

Tämä ei varmaan yllätä. Marraskuun ja ehkä koko reissun odotetuin aktiviteetti, jonka päätin jo Suomessa ollessani toteuttaa. Kolme päivää aurinkoa, upeita snorklausmaisemia, sukelluskokeilu sekä viimeisen päivän kunnon purjehdusosuus. Suola iholla, vaatteissa, 2 min suihku, ihanaa! Lue osa 1 ja osa 2 purjehduksesta.

Villit koalat

Villieläimissä pysytään. Ison Valliriutan lisäksi toinen Australian bucket list -kohta oli koalan näkeminen. Mielellään villinä, sillä vaikka sellaisen sylissä pitäminen olisikin mahtavaa, ei se minusta ole oikein eläintä kohtaan. Ja olen myös ymmärtänyt, että ainakin joissain paikoissa koalat huumataan, jotta ihmiset voivat niitä pitää sylissä. Onneksi Rakel vinkkasi Kauailla, että Brisbanen lähellä on saari, jossa koaloita voi nähdä luonnossa. Pienen etsimisen jälkeen ilo oli suuri, kun bongasin koalan puusta. En meinannut uskoa sitä heti todeksi. Päiväretkeen Stradbroken saarelle voi tutustua tarkemmin täältä.

Bobo 

Ihana Airbnb-emäntäni Airlie Beachilla. Todella ystävällinen, auttavainen ja kertakaikkisen upea persoona. Hongkongista pikkukylään muuttaminen ei varmaan ole ollut aina helppoa, mutta hän jaksoi aina hymyillä ja olla iloinen.

Varvaskengän heivaaminen laukun pohjalle

Tätä päivää olin odottanut marraskuun alusta asti. Milloin voisin luopua hiostavasta, rakkoja aiheuttavasta mutta murtunutta varvasta tukevasta kengästä? Lääkäri arveli siihen kuluvan kuusi viikkoa, minä tähtäsin neljään. Ison Valliriutan purjehdus alkoi kolme viikkoa tapaturman jälkeen ja koska veneellä ei saanut käyttää kenkiä, piti kokeilla selviytymistä ilman varvaskenkää. Kummastuksekseni varvas ei ollut siitä millänsäkään, jihaa! Vielä yhtenä päivänä purjehduksen jälkeen käytin kenkää pidemmällä kävelyretkellä, mutta sen jälkeen olen pärjännyt ilman. Kuinka ihanaa! Lonkkakin kiittää, kun pystyn taas kävelemään samankorkuisilla kengillä... Juoksemaan en sentään vielä muutamaan viikkoon kuvittele lähteväni. 

Pyörälenkki 

Christchurchissa pääsin ensimmäistä kertaa sitten San Franciscon pyöräilemään kunnolla. Kuinka ihanaa olikin saada alle kohtuullinen pyörä ja ajaa kunnon lenkki niin että hengästyi! Olin niin kaivannut pyöräilyä, mutta myös aerobista liikuntaa ylipäätään.

Kolmanneksi suurin – Brisbane

Kolme kokonaista päivää Australian kolmanneksi suurimmassa kaupungissa, jossa on noin 2 miljoonaa asukasta. Etukäteen luin blogeista ja kuulin australialaisilta, että kaupungissa ei kannata paria päivää pidempää viettää. Osittain olen samaa mieltä, osittain en. Reilussa kolmessa päivässä ehti nähdä hyvin kaupungin keskustan aluetta sekä tehdä yhden päiväretken, mutta olisi tekemistä vielä riittänyt, jos olisi halunnut. Paljon on tietysti kiinni siitä, mitä kaupungissa haluaa tehdä.

Sunnuntaina,  ensimmäisenä kokonaisena päivänä kaupungissa, suuntasin kehutulle South Bankin alueelle. Siellä olikin useampi kiva tapahtuma menossa, joten pilvisestä säästä huolimatta päivä kului leppoisasti aluetta ristiin rastiin kulkien. Markkinoilla olisi ollut vaikka mitä kivaa ostettavaa, mutta sisustustuotteet eivät tässä elämäntilanteessa kuuluneet ostoslistalle. Ruokakojuista lähti ihana tuoksu ja kevyeksi lounaaksi tulikin nautittua perunavarras, joka oli yllättävän maukas. Ilo oli myös suuri, kun markkinoiden vierestä bongasin Nykin suosikkikahvilani, suklaanrakastajan mekan, Max Brennerin kahvilan. Viileähkön sään ansiosta suklaisen kaakaon nauttiminen oli ihanaa!

Tihkusateen yllättäessä suuntasin myöskin South Bankista löytyvään Queenslandin taidemuseoon, jossa oli juuri tänä viikonloppuna alkanut Tyynenmeren Aasian kattava taidenäyttely. Ilmainen sisäänpääsy sopi hyvin myös kukkarolle. Näyttely sisälsi paljon videoinstallaatioita, jotka eivät yleensä minua innosta ja saman totesin tälläkin kertaa. Onneksi muitakin taidemuotoja oli esillä, joten näyttelyssä vierähti tovi jos toinenkin. Näyttelyn kautta pääsi todelliselle kulttuurimatkalle Aasian eri osiin.

South Bankissa oli lisäksi tarjolla pari musiikkitapahtumaa, joten kultturelli päivä kaiken kaikkiaan tuli vietettyä. Tykkään kovasti käydä erilaisissa tapahtumissa, joten vaikka sää ei ollut parhaasta päästä, tuli päivästä lopulta oikein onnistunut.

Maanantaina huomasin pientä reissuväsymystä, hieman oli veto poissa koko päivän enkä meinannut millään herätä. Onneksi ei ollut kiire mihinkään, joten otinkin aamun rauhallisesti, ennen kuin lähdin pyörähtämään kauppakaduilla. Siellä törmäsin sattumalta Airlie Beachin Airbnb-isäntiini, jotka olivat lauantaina lähteneet pari tuntia minua ennen ajamaan kohti Brisbanea, kun itse olin tullut reilun tunnin mittaisella lennolla. 14+5 tunnin ajopäivät eivät kuulemma olleet kovin mukavia, joten olin entistäkin tyytyväisempi lentovalintaani.

Helteisen päivän kunniaksi kävin vielä rentoutumassa South Bankin hienolla allasalueella. Uinnin ja löhöilyn jälkeen olisi maistunut pieni päivällinen, mutta yllättävän moni ravintola oli maanantaisin kiinni. Korealainen  tarjosi kuitenkin maittavan aterian kotimatkan varrella.

Tiistaille olin varannut kunnon turistin ohjelman, eli opastetun päiväretken. Kohteena oli North Stradbroke Island, joka sijaitsi Brisbanen rannikon tuntumassa. Erityisesti odotin villien koaloiden näkemistä, vaikka tällä maailman toiseksi suurimmalla hiekkasaarella oli muutakin nähtävää. Alkuun kävimme järvellä, jota kutsuttiin mm. teepuujärveksi. Nimi juonsi siitä, että tuuli kuljetti rannalla kasvavien teepuiden lehtiä järveen liottaen näin teepuuöljyä veteen. Öljy sekä värjäsi veden teen väriseksi, että kuulemma tuntui iholla mukavalta, jos järvessä ui. Muutama kävikin uimassa ja kehuivat sen olleen mukava kokemus.

Meren rannalta yritimme seuraavaksi bongata delfiinejä, mutta niitä ei näköjään kiinnostanut tulla moikkaamaan meitä. Puolessa tunnissa piti ehtiä sekä kulkea rannalla delfiineitä katsellen että löytää koaloita rannan läheisyydessä olevista puista. Opas odotteli sillä aikaa autossa. Meinasin jo tuskastua, kun en nähnyt koalan koalaa ja muut kääntyivät jo metsätieltä pois. Yhtäkkiä näin koalan istuskelemassa ja tutkailemassa maisemia. Olin niin onnellinen, kun löysin sen ja sain katsella sitä muutaman minuutin rauhassa. Se katseli minua hieman tylsistyneenä, kun kiertelin puun ympärillä. Olisin mielelläni hengaillut sen luona pidempäänkin, mutta aika riensi ja oli oltava takaisin autolla. Muut olivat myös nähneet yhden koalan, mutta se nukkui. Matkalla lounaalle bongasimme tien vieren puusta vielä yhden koalan ja pysähdyimme nopeasti katsomaan sen nukkumista. Hankalalta asennolta näytti!

Lounaan jälkeen oli hetki aikaa kävellä viereisellä uimarannalla tai käydä uimassa. Mereen meneminen heti tukevan aterian jälkeen ei houkutellut, joten kävelimme italialaisen tytön kanssa rannalla ja kävimme istuskelemassa kalliolla. Sen pinta oli kokonaan simpukankuorien peitossa.

Viimeisenä ohjelmassa oli kävelyreitti korkealla kalliolla meren rantaa seuraten. Tälläkään kertaa emme nähneet delfiinejä, mutta pari kilpikonnaa näytti uiskentelevan meressä. Auringon porottaessa reitin rappuset saivat hien pintaan, joten reitin päässä olevan jäätelökiskan ’italialainen’ gelato maistui mainiolta!

Autoon hypättyämme näimme vielä pari kengurua hengaamassa risteyksessä. Hetken kuluttua ne pelästyivät jotain ja lähtivät pomppimaan tien yli. Kolmaskin kenguru pompahti jostain. Teiden varressa olevat, koaloista ja kenguruista varoittavat liikennemerkit eivät olleet turhaan siellä.

Upeaa nähdä nuo tv:stä tutut eläimet villinä luonnossa! Siitä syystä olin tyytyväinen,  että olin retken varannut, vaikka muuten minusta oppaan toiminta oli olematonta ja retki turhan kiireinen.

Kaiken kaikkiaan tykkäsin Brisbanesta. Ainoa huono puoli oli hanaveden homeinen maku. Jopa filtteröinnin jälkeen maku pysyi samana. Ei kiva!

Nyt matka jatkuu Uudessa-Seelannissa, jossa tulen viettämään seuraavat kolme kuukautta. Aikaeroa Suomeen räpsähti taas kolme tuntia lisää, joten nyt olen 11 tuntia edellä Suomea, kun Havaijilla olin 12-13 tuntia jäljessä. Näin se aika rientää :D