Helpx-työtä Uudessa-Seelannissa

Olen muutamaan otteeseen viitannut tekeväni töitä reissullani. Havaijilta kirjoittelinkin kahvinpoiminnasta, joka oli ensimmäinen työpaikkani, sekä kattavammin Helpx-työstä molempien Havaijin kokemusten jälkeen.

Uuden-Seelannin eteläsaarella työskentelin kolmessa eri paikassa, joista viimeisimmässä lopetin työt tänään. Koska kokemukset ovat olleet melko erilaisia, ajattelin kertoa Uuden-Seelannin paikoista vielä erikseen.

Olen ollut mielestäni aika nirso sen suhteen, millaiseen Helpx-paikkaan tarjoan itseäni töihin. Olen myös ollut onnekas siinä, että olen päässyt jokaiseen paikkaan, johon olen ottanut yhteyttä. Lisäksi olen saanut muutaman yhteydenoton isänniltä sähköpostiini, mutta ne eivät ole sopineet suunnitelmiini, vaikka yhtä maitotilaa harkitsinkin vakavasti.

Olen ottanut yhteyttä isäntiin vähintään noin kuukautta aiemmin, yleensä pari kuukautta aiemmin. Sähköpostissani olen kertonut itsestäni lisää (sivuston profiilikuvaus on jo melko kattava) erityisesti heidän kaipaamaansa osaamiseen liittyen tai joskus myös omia toiveitani työtehtävistä. Olen kuitenkin aina painottanut olevani joustava työtehtävien ja työaikojen suhteen. Lisäksi uskon, että korkeampi ikäni on tässä työnhaussa ollut eduksi. Usein kyse on myös sopivasta ajankohdasta, sopiiko oma ehdotukseni isännälle. Tähän mennessä näin on käynyt. Viimeisimmässä paikassa edellytettiin myös hyvää englanninkielen taitoa, sillä olivat huomanneet, että pienten lasten kanssa on haastavaa, jos työntekijä ja lapset eivät ymmärrä toisiaan.

Isäntien vaatimat työmäärät vaihtelevat kovasti. Yllättävän usein Uudessa-Seelannissa sitä ei edes kerrota työpaikkailmoituksessa. Vastineet vaihtelevat; majoituksen taso voi alkaa teltasta, WiFia ei välttämättä ole, jotkut tarjoavat pyörää tai kajakkia käyttöön. Uudessa-Seelannissa useimmiten tarjotaan myös ruoka, mutta toisaalta taas töitä on pääsääntöisesti tehtävä joka päivä, toisin kuin esim. Big Islandin farmilla.

Monet paikat myös vaativat pidemmän oleskelun, usein vähintään kaksi viikkoa, monet jopa kuukauden minimissään. Vaikka vietänkin Uudessa-Seelannissa kolme kuukautta, en kuitenkaan halua viettää viikkoa pidempään yhdessä paikassa. Tämä rajoitti työpaikkojen valikoimaa. Samoin joissain vaadittiin omaa autoa, koska paikka sijaitsi niin syrjässä.

Työt ovat vaihdelleet melkoisesti. Heti pari päivää maahan saapumisen jälkeen vietin viikon Akaroan lähellä irlantilaisperheen luona, jonka kaksi nuorinta lasta olivat teini-ikäisiä ja asuivat vielä kotona. Auttelin talossa mm. pakkaamalla lasten kirjoja ja pelejä pahvilaatikoihin ja kantamalla ne ulkovarastoon, pesemällä ikkunoita ja pyyhkimällä sekä järjestelemällä keittiön kaappeja. Parina päivänä kitkin rikkaruohoja heidän puutarhastaan. Tein päivittäin neljä tuntia töitä asumista ja ruokaa vastaan. Minulla oli oma allastalo käytössäni ja perheen äiti kokkasi maukkaita ruokia. Hän myös työskenteli kanssani muutamana päivänä, joten sain hänestä seuraa.

Uuden vuoden ympärillä työskentelin viikon hostellissa. Työtehtäviini kuului keittiön siivousta sekä lakanoiden viikkausta kaksi tuntia päivässä. Vastineeksi sain nukkua kuuden hengen jaetussa huoneessa. Majoituksen taso oli siis huomattavasti heikompi kuin edellisessä paikassa, mutta parempi kuin olohuoneen sohva Kauailla. Miinuspuolena hostellissa työskentelyssä oli mielestäni se, ettei isännillä ollut aikaa eikä kiinnostusta jutella ja tutustua, joten tässä paikassa en oppinut mitään paikallisista ihmisistä ja elämästä.

Reissun viimeinen työpaikkani oli pienellä farmilla Brightwaterin kylässä, Nelsonin lähellä. Perheellä on sekä lampaita, karjaa, viininviljelyä että hunajan tuotantoa. Toivoin pääseväni töihin viininviljelyn pariin ja näin kävikin. Katkoin köynnösten alempia oksia, jotta pääsevät sen jälkeen ruiskuttamaan rikkaruohojen tappajamyrkyt. Satunnaisesti vahdin myös perheen 3-, 7- ja 9-vuotiaita lapsia. 3-4 tunnin päivittäistä työpanosta vastaan sain oman huoneen sekä ruoat. Saapuessani oli vierailuni kesto vielä vähän auki, mutta olimme puhuneet 7-10 päivästä. Suunnitelmissa oli viipyä 8 päivää, mutta perheen suunnitelmiin tuli muutoksia ja he tarvitsivat huonettani isovanhempien vierailua varten. Päädyimme siksi yhdessä siihen, että lähdin jo tänään, kuudentena päivänä. Sain samalla kyydin Golden Bayhin, joten olen tyytyväinen lopputulokseen.

Olen ollut tyytyväinen Helpx-työhön ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin tutustua paikallisiin. Molemmissa perheissä minut otettiin ihanasti vastaan ja tunsin kuuluvani perheeseen.

Jotkut matkustavat tehden koko ajan töitä, mutta siihen minusta ei olisi. Tämä satunnainen työnteko on sen sijaan sopinut minulle hyvin. Näillä näkymin loppureissulla en kuitenkaan enää tee töitä, vaan lomailen.

Ensimmäiset kokemukset Helpx:stä

Lentojen lisäksi majoitus on yleensä isoimpia kulueriä ja varsinkin pitkällä reissulla niistä voi muodostua kallis lasku. Reissua suunnitellessani tein jo pari päätöstä majoituksen suhteen. Hotellien sijaan majoittuisin hostelleissa ja osan reissusta tekisin työtä majoitusta vastaan. Kumpaakaan en ollut harrastanut aiemmin, joten takuuvarmasti oli luvassa uusia kokemuksia.
Myöhemmin laajensin majoitusvalikoimaan vielä Airbnb:n ja couchsurfingin. Niistä lisää myöhemmin, kunhan olen saanut kerättyä niistä enemmän kokemuksia.

Helpx.net on sivusto, josta löytää erityyppisiä töitä majoitusta vastaan. Tyypillisimpiä taitavat olla erilaiset farmi- tai puutarhatyöt sekä lastenhoito- ja kotityöt. Joku on saattanut törmätä myös wwoofing-termiin, josta kai kaikki lähti liikkeelle. Wwooffaukselle on oma sivustonsa, jossa ymmärtääkseni on tarjolla vain farmitöitä. Tästä syystä itse valitsin Helpx:n - monipuolisempi työvalikoima. Paikkoja löytyy ympäri maailmaa joten valikoimaa riittää. Sivustolle on pieni vuosimaksu, muistaakseni 20€. Mielestäni se on ihan kohtuullinen korvaus.

Matkallani en halua tutustua vain turistinähtävyyksiin, vaan tavoitteenani on päästä lähemmäksi myös paikallisten elämää ja päästä näin tutustumaan paikalliseen kulttuuriin sekä saada natiivia juttuseuraa. Ajattelin Helpx:n olevan myös tästä näkökulmasta hyvä vaihtoehto hostellielämälle.

Olen Havaijilla ollut kahdessa erilaisessa Helpx-paikassa. Työstäni Big Islandilla kerroinkin jo Kahvia poimimassa -jutussa. Kahden viikon Big Islandin keikan jälkeen lensin Kauaille, jossa minua odotti seuraava Helpx-työpaikka. Molempien paikkojen palautteet nettisivustolla olivat erinomaisia ja Kauain isännän Macin Facebook-kaverina olin päässyt näkemään otoksia hänen apureistaan jo pitkin kesää.

Kun Big Islandilla majoituin omassa mökissä ja olin yksikseni kaikki päivät,  oli Kauai totaalinen vastakohta. Tullessani meitä apureita oli lisäkseni kolme: yksi puolalainen, yksi suomalainen ja yksi jenkki. Toisella viikollani seuraan liittyi vielä yksi jenkki lisää. Talossa oli siis tiivis tunnelma ja toisen jenkin kanssa nukuimmekin olohuoneen sohvilla. Yksityisyyttä ei pahemmin ollut, mutta en sitä hirveästi kaivannutkaan. Muutamaksi yöksi sain suomalaisen Rakelin huoneen lainaan, kun hän kävi pitkällä vaelluksella. Se varmasti auttoi asiaa. Kaikki tytöt olivat myös aivan ihania, joten seura kelpasi hyvin.

Työpäivät Macin luona olivat todella leppoisia Big Islandiin verrattuna. Vaikken kokenut niitäkään rankoiksi, koki siellä kuitenkin enemmän olevansa töissä kuin Kauailla. Kauailla ei työtunteja laskettu, vaan kunhan kasvimaa voi hyvin ja päivällinen tuli pöytään, niin se riitti. Pienessä kasvimaassa ei hirveästi ollut neljälle saati viidelle päivittäin tekemistä, joten joku päivä saattoi mennä niin, että kastelin sen vartissa ja päivän työt oli tehty. Toisena päivänä tosin taas pesin ikkunoita sekä lattiat ja illalla vielä kokkasin illallisen, joten aikaa kului tunteja. Varsinaisia täysin vapaita päiviä ei omaan kahden viikon jaksooni toisaalta myöskään mahtunut. Mutta se ei minua haitannut. Meno oli erittäin rentoa, johon oli itsellä aluksi totuttelemista, kun ei oikein tiennyt mitä odotetaan.

Big Islandilla Larry ohjeisti työt selkeästi, Kauailla taas pisimpään ollut tyttö oli ns. työnjohtajan roolissa eikä suinkaan isäntä Mac.

Molemmat miehet olivat kiireisiä omissa töissään, mutta silti Macilla oli aikaa joka päivä ainakin viedä tyttöjä surffaamaan ja myös opettamaan surffauksen alkeita. Sunnuntaisin oli myös yleensä jotain ohjelmaa, itse pääsin kokemaan autojen pesun ja vesiputouksen, toisena sunnuntaina olisi ollut patikointia toiselle vesiputoukselle, jonne en murtuneella varpaalla uskaltanut lähteä.

Vaikka paikat olivatkin melko erilaisia, uskon silti, että pääsin kokemaan kaksi erittäin hyvää ja mukavaa paikkaa. Muunlaisiakin on varmasti tarjolla, osassa mm. odotetaan enemmän työtunteja.

Majoituksen lisäksi diiliin saattaa kuulua ruoka tai ei. Big Islandilla se ei sisältynyt vastineeseen, joten kokkailin itselleni mökissäni sapuskat. Ruokatarvikkeet ovat Havaijilla yllättävän kalliita, joten ehdin jo vähän huolestua kulupuolesta. Onnekseni Kauailla ruokakin sisältyi diiliin, joten rahat säästyivät siltä osin, vaikka toki jotain herkkuja tuli itselle ostettua.

Minulle Big Islandin diili oli helpompi siksi, että se oli selkeä. Töitä klo 8-13 neljänä päivänä viikossa ja sitten kolme päivää vapaata. Kauailla oli aikamoinen totuttelu siihen, että työmäärää tai aikaa ei ollut määritelty. Onneksi muut tytöt osasivat antaa vinkkejä ja kertoa kokemuksistaan. Ihania tyttöjä onkin jo vähän ikävä! Puolalaisen kanssa yritetään treffata Uudessa-Seelannissa ja Rakelia voisin käydä joskus moikkaamassa Rovaniemellä.

Seuraavat Helpx-pestit ovatkin vasta joulukuussa Uudessa-Seelannissa, Australiassa aion vain lomailla!

Aina ei mene kuin Strömsössä

Ensimmäinen viikko Kauain saarella Havaijilla on kulunut leppoisasti. Teen täälläkin töitä asumista vastaan, tällä kertaa kasvimaalla sekä siivouksen ja kokkauksen parissa. Lisäkseni täällä oli viime viikolla kolme muutakin tyttöä ja eilen seuraan liittyi vielä neljäs. Seuraa on siis riittänyt kivasti.

Viikko sitten tiistaina kokeilin surffaamista ensimmäistä kertaa elämässäni. Kokeilu kesti vain noin 20 minuuttia, jonka aikana ehdin yrittää surffaamista kolmen aallon verran. Viimeisellä kerralla pääsin polvilleni, mutta seisomaan asti en onnistunut pääsemään. Olin liian hidas ja varovainen.

Tänä aamuna koitti uusi yritys. Ensiksi kävin kokeilemassa ihan itsekseni. Kylläpä käsillä melominen rannasta pois otti voimille! Kokeilin paria aaltoa, mutta jälleen olin liian hidas ja aalto ehti kuolla siinä vaiheessa, kun olisin ollut nousemassa pystyyn. Päätin jäädä odottamaan ’opetusta’, eli talon isännän apuja. Odottelimme toisen samassa talossa asuvan tytön kanssa opetustuokiota, kun rannalle tulikin sen verran iso aalto,  että se meinasi viedä surffilautamme merelle. Nopeasti yritin ottaa laudasta kiinni estääkseni moisen, kun lauta kolahti isoon varpaaseeni joka sanoi naps. Murtuikohan se, mietin.
Nostimme laudan rantakiville turvaan ja aloin tutkimaan varvastani. Pikkuhiljaa se alkoi turpoamaan painamisesta huolimatta. Elättelin kuitenkin vielä toiveita,  että se olisi saanut vain pahan iskun niveleen. Bostonin ystäväni neuvojen saattelemana päätin kuitenkin lähteä varmuudeksi näyttämään varvasta lääkärille, ettei myöhemmin tule vaivoja joita vakuutus ei korvaisikaan.

Paikalliseen ensiapuun linkuttaessani ilmoittauduin ja kerroin vaivani. Ensimmäiseksi hoitaja mittasi verenpaineeni sekä otti kuumeen kasvojen ihosta. Mielenkiintoinen lähestymistapa! Henkilötietojen syöttämisen jälkeen toinen hoitaja tuli ottamaan kopion passistani ja matkavakuutuskortistani. Tämän jälkeen sain ranteeseeni sairaalarannekkeen. Sain jääpussin varpaaseeni ja siirryin aulaan odottamaan röntgeniin pääsyä. Kuten suomalaisessa terveyskeskuksessa, niin täälläkin sain odotella ja odotella.

Röntgeniin minut kärrättiin pyörätuolissa ja sitten taas takaisin aulaan odottamaan lääkäriä. Lääkäri totesi varpaassani olevan murtuman. Ensimmäistä kertaa elämässäni olin oikeasti murtanut jotain kropastani.

Sitten tulivat ne huonot uutiset. Varpaan parantuminen veisi 6-8 viikkoa ja saisin kengän, jota minun tulisi käyttää noin kuusi viikkoa. Tämän uutisen jälkeen lääkäri kuunteli vielä keuhkoni. Ei mitään käsitystä miksi.

Kenkä estää varpaan taipumisen. Se olikin sitten heihei surffaukselle, patikoinnille ja ylipäätänsä ympäriinsä kävelemiselle. Ainakin Hawaiin ja Sydneyn osalta.

Päällimmäisenä fiiliksenä harmitus, erityisesti koska olin jättänyt Kauailla sijaitsevan upean patikoinnin tälle viikolle. Onneksi rannalla voi kuitenkin makoilla huoletta myös jatkossa! Toivottavasti kelit jatkuvat loistavina jatkossakin. Lääkärikäynnin jälkeen suuntana oli heti hiekkaranta, tällä kertaa kävelyn sijasta autokyydillä.

Ainakin tuli nyt testattua matkavakuutuksen toimivuus ja pääsinkin lähtemään ensiavusta maksamatta penniäkään.

Kahvia poimimassa

Lähes kaksi viikkoa on vierähtänyt Havaijilla Big Island -saarella. Olen majaillut farmilla saaren länsiosassa lähellä Captain Cookin kylää. Minulla on ollut täällä oma mökki, kuin iso yksiö ulkosuihkulla ja ulkovessalla, joka tosin on ihan tavallinen vesivessa. Ulkopuolella elää jos jonkinlaista elukkaa, jotka varsinkin auringon laskettua pitävät hervotonta meteliä. Erityisesti coqui-nimiset pienet sammakot ovat korvia viiltävän kovaäänisiä.

Kuvassa näkyvät 'ikkunat' eivät ole lasia tai edes muovia, vaan verkkoa. Äänieristys on siis melko heikko. :)

Päivät ovat olleet aika leppoisia. Saan asua täällä ilmaiseksi 20 viikkotyötunnin työpanosta vastaan. Farmin isäntä hoitaa farmiaan yksin, kun muilta töitään ehtii. Farmilla kasvaa kahvia, avokadoja, macademia-pähkinöitä, limejä, papaijaa yms. Kahvin poimintakauden ollessa kuumimmillaan oli hän iloinen saapumisestani. Niinpä sain opetella kuinka kahvia poimitaan. Minä, joka en juo kahvia. :)

Kahvipavut näyttävät mielestäni ihan marjoilta tai pieniltä hedelmiltä, mutta niitä kuulemma kutsutaan pavuiksi jo puussa kasvaessaan. Puut ovat yleensä reilu kaksimetrisiä, joten eivät kovin korkeita. Papu on kypsä poimittavaksi, kun se on vaihtanut värinsä vihreästä punaiseen. Ruskea taas on jo ylikypsä. Punavihersokealle tämä homma ei siis taivu, mutta muuten helppoa hommaa. Seisomista pitää jaksaa ja sormivoimaa tarvitaan vähän. Kypsät pavut vedetään puusta irti ja pudotetaan vatsan edessä roikkuvaan koriin. Vihreitä ei saisi poimia, mutta pienikin läikkä punaista väriä riittää. Tosin ne raaemmat olikin vaikeampi saada irti puista, niin kovasti halusivat vielä jäädä niihin kiinni.

Helppoa hommaa siis. Ensimmäinen päivä sujui kivasti ja keräsin lähes kaksi isoa ämpärillistä. Palaute oli hyvää. Seuraavat kaksi päivää sujui kuitenkin hieman hitaammin - helle ja hyttyset vaivasivat hieman ja sain kasaan vain 1,5 ämpärillistä, vaikka kuinka yritin. No, vähän sanomista siitä tuli, että nopeampi pitää olla ja poimia vähintään se kaksi ämpärillistä. Sitä sitten yhden illan tuskailtuani tajusin, että olen liian tarkka. Valikoin vähän turhankin tarkkaan, mitkä pavuista poimin, kun niitä pitäisi vetää monta kerralla eikä yksittäin. Lisäksi halusin olla huolellinen ja varmistelin moneen kertaan, ettei puihin jäänyt punaista näkyviin. Ei muuta kuin rennompaa otetta peliin ja johan alkoi sujumaan!

Hyvä opetus itselleni, että vaikka on hyvä olla huolellinen, niin aina sitä ei tarvitse viedä ihan äärimmäisyyksiin asti. Myöskään nopeutta vaativat fyysiset tehtävät eivät ole sitä omaa parasta aluetta eikä se haittaa normaalisti ollenkaan. Mutta hyvä sitäkin on joskus harjoitella.

Töissä olen siis ollut ma-to klo 8-13 tai vähän yli. Muuten on ollut vapaata aikaa. Iltapäivisin olen joko käynyt rannalla, ruokakaupassa tai vain ollut mökissä ja tehnyt suunnitelmia tuleville päiville tai reissua eteenpäin. Reitti-sivulle onkin tullut päivitystä, kannattaa käydä kurkkaamassa.

Sää on ollut vaihtelevaa, useampana päivänä on satanut, mutta ei onneksi kertaakaan työajalla paria tihkupisaraa lukuunottamatta.
Täällä aurinko laskee jo puoli kuuden aikaan, joten kovin pitkä iltapäivä ei ole ollut tekemiseen. Olikin mukavaa, kun oli pitkä kolmen päivän viikonloppu. Samanlainen on nyt taas edessä: huomenna ohjelmassa on SUP-lautailua ja la-su olen vuokrannut auton jolla kierrän saaren ja käyn mm. tulivuoria katsomassa.

Palaan niihin kokemuksiin varmasti ensi viikolla!