Kuukauden kunkut – helmikuu

Helmikuu oli viimeinen kuukauteni Uudessa-Seelannissa ja vietin sen maan pohjoissaarella. Loppukuusta vietin viisi päivää myös Melbournessa, Australiassa. Kuun viimeisenä päivänä saavuin Filippiineille. Alkukuussa täytin myös pyöreitä vuosia, joten paljon erilaisia juttuja mahtui helmikuuhun.

Mitä helmikuusta jäi positiivisena mieleen?

Tulivuoret
Ennen tätä reissua en koskaan ollut nähnyt tulivuorta. Havaijin kokemusten jälkeen kiinnostus tulivuoria kohtaan kasvoi valtavasti. Helmikuussa pääsin kokemaan kaksi erilaista elämystä tulivuoriin liittyen; patikoimalla Tongariro Alpine Crossingin sekä matkustamalla White Islandille. Molemmat kokemukset pääsivät selkeästi parhaimpien Uuden-Seelannin kokemusteni listalle, joten luonnollisesti ovat myös yksi helmikuun kohokohdista. Huikeita elämyksiä molemmat!

Coromandel
Coromandelin niemimaata on kehuttu paljon, eikä syyttä. Kuten niin monessa paikassa Uudessa-Seelannissa, niin Coromandelin elämyksenkin kohdalla sää näyttelee myös isoa osaa. Sen osalta minulla oli tuuria, joten yhden yön vierailuni niemimaalla oli erittäin onnistunut. Bussista sain ihailla kauniita maisemia, joten pidempäänkin olisin ihan varmasti viihtynyt. Coromandel:ssa sattui myös tuuria, kun sain kaksi kivaa tyttöä kämppiksikseni ja satuimme vielä kaikki olemaan samalla retkellä, joten sain koko päiväksi erinomaista seuraa.

Oma huone
Useamman kuukauden matkustamisen jälkeen oli taivaallista saada välillä oma huone, jossa ennen kaikkea sai nukkua rauhassa. Nautin oman huoneen luksuksesta niin Napierissa, Taupossa kuin Whangareissa. Napierissa sohvasurffasin, kahdessa jälkimmäisessä majoituin Airbnb:n kautta. Hotellissa en olisi jutellut kenenkään kanssa, kun taas näin majoittumalla tapasin paikallisia sekä sain niin paljon juttuseuraa kuin itse halusin. Olin oikein tyytyväinen kaikkiin majoituksiin.

Sasha
Melbournessa tapasin 22 vuoden tauon jälkeen Sashan, joka oli lukioluokallani vaihto-oppilaana. Emme olleet edes pitäneet yhteyttä näiden vuosien aikana, mutta silti hän lupautui näyttämään minulle kotikaupunkiaan. Kuinka hauskaa meillä olikaan! Yhtenä päivänä kävimme kävelyllä meren rannassa sekä söimme mainion lounaan rantaravintolassa. Seuraavana päivänä taas sain kutsun drinkeille ja illalliselle Sashan ja hänen ystäviensä kanssa. Drinkit maistuivat niin ravintolassa kuin illan päättäneessä salakapakassakin. Melbourne on todellakin täynnä salaisuuksia, joista vain paikalliset tietävät.

Ikäkriisittömyys
Neljä vuosikymmentä tuli täyteen ilman kriisejä. En tiedä, olenko vieläkään niin ’aikuinen’, kuin nuorena kuvittelin 30-vuotiaan olevan, ja minkä mielikuvan takia kriiseilin ennen edellisen vuosikymmenen aloitusta. Mutta näin vuosikymmen myöhemmin voin vain todeta, että olen tyytyväinen siihen, kuinka ’aikuinen’ tai ’lapsellinen’ olenkaan.

Kansallispäivä Taupossa

Waitangi Day eli Uuden-Seelannin kansallispäivä oli lauantaina. Tänä vuonna tuli kuluneeksi 176 vuotta siitä, kun maorit ja britit allekirjoittivat Waitangin sopimuksen, jossa Uusi-Seelanti siirtyi Englannin kruunun alle.
Vietin viikonlopun Taupossa, joka on yksi maorien tärkeimmistä kaupungeista tänäkin päivänä.

Aamu valkeni harmaana. Lähdin kävelemään kohti yhtä maan kuvatuinta nähtävyytttä, Huka Fallsia. Keskustasta kulki kävelypolku joen vartta pitkin. Matkaa oli kuusi kilometriä. Matkan varrella oli mahdollisuus nähdä myös benji-hyppyjä. Jäin hetkeksi katsomaan ja sen jälkeen alkoikin sataa. Sadeviitasta huolimatta päätin kääntyä takaisin keskustaan ja jättää Huka Falls:n väliin. Jalatkin tuntuivat edelleen väsyneiltä Tongariro Alpine Crossing:n jäljiltä.

Keskustassa oli sillä välin alkanut kansallispäivän kunniaksi järjestetty festivaali. Siitä oli etukäteen vaikea löytää tietoa ja Airbnb-emännältäni kuulinkin, ettei tapahtuman sisällöstä oikein ole missään tietoa ja kestostakin on annettu ristiriitaista tietoa paikallislehdissä.

Näytti siltä, että festivaali oli musiikkitapahtuma, joka oli ennen kaikkea suunnattu maoreille. Minulle se sopi mainiosti, oli mukava päästä tutustumaan alkuperäiskansan musiikkiin. En ole silti varma, onko koko kansan kannalta järkevää, etteivät kaikki kaupungin asukkaat tunne tapahtumaa omakseen.

Yht’äkkiä toinen juontajista oli vieressäni mikrofonin kanssa ja haastatteli minua. Kun selvisi, että olen Suomesta, hän halusi tietää juhlimmeko me kansallispäivää ja millaisia yhteisöllisiä aktiviteetteja meillä on itsenäisyyspäivänä. En ollut aiemmin ajatellutkaan, ettei meillä itsenäisyyspäivänä oikein tapahdu mitään Linnan juhlia lukuunottamatta.

Illallaksi olin varannut pöydän The Bistro -ravintolasta, joka on TripAdvisorin arvioiden perusteella kaupungin paras ravintola. Emäntäni tarjoutui heittämään minut sinne ja ehdotti vielä käyntiä Haka Fallsilla sitä ennen. Niinpä näin sittenkin suuren vesimassan vyöryvän. Ihan kiva nähtävyys, mutta ei mitenkään henkeä salpaava.

Illallinen oli erittäin herkullinen ja viini hyvää. Erinomainen päätös kolmannelle vuosikymmenelle elämästäni.