Mustaa laavaa, pientä kasvillisuuden tynkää, höyryä satunnaisista raoista. Näkymä Kilauea Iki -kraatteriin oli mykistävä. Ja sen näkymän poikki kävelisin. Jo ajatus tuntui hienolta ja tunne vaan kasvoi, kun tallustelin kraatterin pohjalla.
Kilauean tulivuori purkautui 1959, mutta vieläkin kraatterin jäähtyneen pinnan alla on tulikuumaa laavaa, joka savuaa kun raoista putoaa vesipisaroita "maan alle". Saman tulivuoren toinen kraatteri purkautui edelleen ja päästi savua ilmaan isona patsaana. Hengitykselle vaarallisesta savusta johtuen osa tulivuoripuistosta (Volcano National Park) oli suljettuna.
Valuvaa laavaa ei tällä kertaa ollut harmikseni mahdollista nähdä, mutta ilman sitäkin kokemusta tulivuorien näkeminen ja kraatterin läpi kävely olivat sykähdyttäviä. Ehdottomasti paras kokemukseni Big Islandin saarella.
Kilauea Iki Trail oli 2-3 tuntia kestävä patikointi, joka alkoi näköalapaikalta jatkuen sademetsämäisen maaston kautta alas kraatteriin, jonka läpikävelyn jälkeen polku nousi jälleen ylös metsän läpi. Reitti on suositeltu kierrettäväksi vastapäivään ja suosittelen ehdottomasti noudattamaan suositusta. Ylös nouseminen on huomattavasti kevyempää näin päin loivemmasta reitistä johtuen. Toiseen suuntaan on tarjolla pitkät ja jyrkät portaat.
Reitin varrella on myös Thurston Lava Tube, eli 500 vuotta vanha laavatunneli. Tätä kaksikin paikallista suositteli minulle kohteeksi ja koska se oli sopivasti reitin varrella, kävin katsomassa myös sen. Tippukiviluolia nähneelle tämä tosin oli vain tavallinen luola, jossa tippui katosta vettä. Itselle pieni pettymys enkä kokenut saavani siitä oikein mitään irti, mikä harmitti hieman.
Tunnelissa käynnin kanssa itselläni meni reitin patikointiin 2 tuntia 10 minuuttia. Mielestäni ajan arvoinen reitti, joka jätti aikaa myös muuhun puistoon tutustumiseen. Valitsinkin kraatterikävelyn lisäksi Chain of Craters -tien, joka vei meren rantaan asti. Meren ja veden fanina halusin nähdä laavan muokkaaman merenrannan. Matkalla olisi ollut erilaisia laavakenttiä tutustuttavaksi, mutta koin että yhden kraatterin näkeminen riitti minulle.
Mieleenpainuvimmat maisemat ko. tiellä olivat minulle mereen liittyviä. Matkalla olleelta näköalatasanteelta näki hienosti, kuinka laava oli valunut mereen peittäen kasvillisuutta alleen. Aivan tien päässä, joka päättyi purkautuneen laavan peitettyä tien, oli upea laavasta muotoutunut kaari. Vaikka tien pituus oli 30 km suuntaansa, oli se mielestäni tarpeeksi erilainen kokemus kraatterikävelyyn verrattuna, joten olin tyytyväinen, että käytin siihen aikaa. Tien varresta löytyivät myös paikalliset kalliomaalaukset - luonnollisesti laavaan tehtyinä. Tieltä käveli noin 15 minuuttia niiden luokse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti