Menolippu maailmalle

Uusi passi ensimmäisellä matkalla

Noin yhdeksän kuukauden odotus on päättynyt ja matka maailmalle alkoi tänään. Lähtö tuntui niin pitkään kaukaiselta asialta, ettei oikein taida tajuta vieläkään, että nyt sitä oikeasti on jo matkalla. Eikä vain tavalliselle lomamatkalle pariksi viikoksi, vaan matkalle ilman paluulippua.

Matkavalmistelut sujuivat hyvin aina tähän viikkoon asti. Sain vuokrattua asunnon, ehdin nähdä ystäviä ja muuttoaikataulukin alkoi hahmottua. Sitten tulikin tieto lakosta, joka osui juuri tähän päivään. Seuraavaksi iski kunnon flunssa, joka vei voimat ja hidasti muuttovalmisteluita. Lakon johdosta oli haasteita saada taksia lentokentälle. Mutta kaikesta selvittiin, josta iso kiitos rakkaalle siskolle ja ystäville jotka tulivat avuksi muuttorumbaan. Lakko ei onneksi vaikuttanut lentoon ja Airport Taxista sain lopulta taksin, joka tuli vielä etuajassa noutamaan.

Uusittu Helsinki-Vantaan lentokenttäkin ihastutti uusilla liikkeillään ja kahviloillaan. Ennestäänkin toimiva ja valoisa kenttä oli uusiutunut hienosti ja kentällä oli mukava odotella lennon lähtöä. Hyvä Finavia! Tällä kertaa ostokset jäivät kyllä vesipulloon ja nenäliinapakettiin, mutta toisessa tilanteessa olisin mieluusti tutustunut tarkemminkin kauppojen valikoimaan. Ensi kerralla sitten!

Lennän ensimmäistä kertaa Icelandairilla,  joka on nopein reitti Bostoniin. Kokemus on ollut hyvä, ruokatarjoiluja en ole kaivannut ja WiFi on loistava palvelu (7€ hinnasta huolimatta) erityisesti pitkille lennoille. Reykjavikin kenttäkin toimi mutkattomasti ja nopeasti, joten 1h 20min vaihtoaika riitti mainiosti passintarkastuspisteestä huolimatta. Kahvilassa ehti nauttia voileivät ihan rauhassa.

Matka alkaa siis pehmeällä laskulla, kun ensimmäinen kohde on Boston, jossa pääsen hyvien ystävien luo kylään. Tutussa ympäristössä voi halutessaan kuvitella olevansa normaalilla lomalla, eikä tarvitse vielä jännittää tulevia seikkailuita,  joita varmasti on edessä myöhemmin.
Vaikka olen matkustanut paljon yksin, on pisin reissu ollut vain pari viikkoa (vaihto-opiskeluja lukuunottamatta). Eniten etukäteen jännittääkin se, kuinka raskasta sosiaalisten suhteiden luominen tulee olemaan, kun vaihtaa paikkaa usein. Ventovieraiden kanssa jutustelu kun ei suju minulta luonnostaan. Nyt on korkea aika harjoitella sitä. Näenkin tässä mahdollisuuden kehittää itseäni matkan aikana.

Tästä matka ja seikkailu alkaa, enkä voisi olla tyytyväisempi että päätin reissuun lähteä! Nuoruusvuosien suosikkibändin biisi soikin aamulla päässä: Kun tänään lähden, otan mukaan mitä tarvitsen, taivaalta tähden valitsen ja sitä seurailen. . .