Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, halusin nauttia Friscon hyvästä ruoasta. Keräsin vinkkejä muutamista lähteistä ( kts. edellinen postaus ), tein Googleen kartan, jossa ruokapaikkojen lisäksi oli myös potentiaaliset nähtävyydet yms. Tätä karttaa hyödynsin päivittäin, katsoin aina sopivan ravintolan sen mukaan missä päin liikuin. Täten en valinnut mitään ravintoloita etukäteen.
Suosikkiravintolat
Viimeisenä päivänä päätin, että sushia on vielä saatava. Union Squarella ollessani googlasin äkkiä suosituksia, jotka olisivat lähellä ja mielellään myös hostellin suunnassa. Tämän listauksen avulla päädyin Akiko’s -ravintolaan. Netin kautta en saanut enää pöytävarausta puolen tunnin päähän, ravintolan aukeamisaikaan, mutta päätin ottaa riskin ja käydä ovella kysymässä heti ravintolan auettua. Sainkin pöydän, kun lupasin olla ulkona 1h ja 10 min kuluttua. Yksin syömisessä on se hyvä puoli, että tuo aika riittää, jos keittiö vain kykenee palvelemaan rivakasti.
Alkupalaksi tilaamani edamame pavut olivat kevyemmin suolattuja kuin mihin olen Suomessa tottunut. Sushi-valikoimasta valitsin Thrillistin artikkelissa suositellun Ikura Nigirin lisäksi Spicy Tunan ja jonkun jossa oli pehmeäkuorista rapua. Kaikki olivat ihanan tuoreita ja varsinkin ensiksi ja viimeksi mainitut taivaallisen hyviä. Spicy Tuna oli omaan makuuni hieman turhan tulinen, mikä peitti tonnikalan maun. Palvelu oli ensiluokkaista ja pidin myös paikan sisustuksesta.
Mission alueella sijaitseva Bar Tartine on Trulykiran lempiravintola, eikä suotta. Tilaamani Ahi Tuna oli paitsi todella herkullista, myös silmiä hivelevän kaunista katseltavaa. Mitään suurta nälkää ei annoksella olisi lähtenyt, joten nälkäisemmän kannattanee tilata alkuruoka. Itse otin vain ruisleipää, joka oli kyllä erittäin maukasta vaikka enemmän jyväleipää olikin. Vieressä baaritiskillä istuneet miehet kehuivat maistelu menuta kovasti ja erityisesti beef tartaria. Jälkiruoaksi tilaamani juustokakku oli taas vuorostaan suurehko kooltaan ja sisälsi mielenkiintoisen rapean keksin sen päällä, mutta annos olisi omaan makuuni kaivannut jonkun raikkaan lisän, kuten vaikka mansikkakastikkeen tms. Pääruoka oli kuitenkin niin loistava, että ravintola pääsi suosikkien joukkoon.
Muut ravintolat
Saavuin kaupunkiin alkuillasta nälkäisenä. Tästä syystä päädyin pikaruokaan lähellä hostellia. Onnekseni korttelin päästä löytyikin Trulykiran kaupungin parhaaksi burger paikaksi mainostama Super Duper. Tilasin ravintolan nimikkohampurilaisen ateriana ja lisäsin purilaiseen myös juuston ja avocadon. Erinomaista pikaruokaa! Hampurilainen oli ihanan mehevä ja maukas, toisin sanoen täydellinen. Myös ranskalaiset olivat hyviä vaikka niiden suhteen myönnänkin olevani hieman vaativa.
Mereneläviä tarjoava ravintola oli toivelistallani. Päädyin Scoma’s ravintolaan Fishermens Wharf lle. Sitä suosittelivat niin paikallinen kontakti kuin Trulykira. Yritin varata sieltä pöytää aiemmin samana iltana mutta eivät ottaneet enää varauksia. Toivottivat tervetulleeksi walk in -periaatteella. Tullessani puoli yhdeksän aikaan perjantai-iltana, olisi pöytää joutunut odottamaan tunnin. Baariin ja olohuonemaiselle alueelle tarjoiltiin kuitenkin myös, joten jäin odottamaan vapautuvaa paikkaa, jonka sainkin noin 20 minuutin odottamisen jälkeen baaritiskiltä.
Alkuruoaksi söin ihanan kermaisen Clam Chowderin. Se oli todella maukas ja maistui hyvin. Pääruoaksi valitsin lopulta Pasta Diplomatican, jossa oli erilaisia mereneläviä. Annos oli valtava ja mereneläviä oli paljon. Maultaan annos jäi kuitenkin mielestäni vähän vaisuksi, mikä oli pieni pettymys. Vähintään yhtä hyvää seafood pastaa sain nimittäin ystäväni tekemänä Bostonissa, joten odotukset olivat melko korkeat.
Sausalitossa suunnistin lounaalle jälleen Trulykiran vinkistä Le Garageen, venesatamassa sijaitsevaan ranskalaisravintolaan hieman keskustan ulkopuolelle. Lounaslistalta löytynyt Soft Shell crab salad oli pienehkö, mutta sitäkin raikkaampi ja maukkaampi annos. Ravintolan omatekoinen lemonade kruunasi aterian. Ja kun syö kevyen ruoan, voi ottaa lisäksi tuhdimman jälkiruoan, joka tässä tapauksessa oli mainio suklaafondant. Luonnollisesti.
Ensimmäisen kokonaisen päivän päätin aloittaa brunssilla New Orleansin tyyliin. Brenda’s French Soul Food valikoitui paikaksi, koska olin suuntaamassa katsomaan Painted Ladies taloja, joten se oli suunnilleen matkan varrella. Lisäksi ravintola oli listattu kaupungin matkailun artikkeliin 9 Restaurants Worth Waiting in Line for. Ravintolaan saavuttaessa oma nimi ja seurueen koko kirjoitettiin itse liitutaululle, josta tarjoilijat kävivät katsomassa tilannetta ja ohjaamassa pöytiin. Hetken jouduin odottamaan, mutta vain noin 5 minuuttia. Viikonloppuisin on ilmeisesti vielä ruuhkaisempaa. Tarjoilija jopa lausui nimeni oikein, vau! Päädyin syömään melko raskaan annoksen, joka sisälsi munakokkelia, paistettua perunaa sekä leipää pekonilla. Lisäksi otin hedelmiä ja juomaksi vesimeloni jääteen. Annoksen leipäosa ei ollut kummoinen, eikä mielestäni muutenkaan ihmeellinen. Annosvalinta ei ilmeisesti mennyt ihan nappiin, paitsi ehkä krapulapäivään se olisi soveltunut. Jäätee oli hyvää eikä liian makeaa.
Jäätelökisa
Jäätelön ystävänä kokeilin paikallista Bi Rite jäätelöä. Valitsin kolme makua, jotta pääsin maistamaan kunnolla erilaisia tuotteita. Mauiksi valikoituivat mansikka-kookos, hunaja-laventeli sekä turvallinen suklaa. Vaikka kaikki olivatkin hyviä, en kuitenkaan saanut mitään autuasta makuelämystä.
Siten kaupungin jäätelökisan vei minun osalta tuttu ja turvallinen HäegenDaz, jonka sundae vei kielen mennessään.
Näissä ravintoloissa ehdin käydä ruokailemassa tällä kertaa, seuraavalle visiitille jäi vielä montaa paikkaa testattavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti