Tänään kisattiin Konassa Iron Manin MM-kisa, eli triathlonin täysmatkan kilpailu. Kisaan oli päässyt mukaan reilu 2000 urheilijaa, ymmärtääkseni noin 40 tämän vuoden parasta urheilijaa per sarja. Kisassa oli sekä pro-sarjat miehille että naisille ja lisäksi molemmille sukupuolille eri ikäryhmiä.
Kisa starttasi aamulla klo 6.30 uinnilla ja on käynnissä aina puoleen yöhön asti. Itse sain kyydin aamulla ja olin paikalla vähän seitsemän jälkeen, kun ikäryhmien naiset lähtivät viimeisinä uintiosuudelle.
Lähtöalue ja sen ympäristö olivat täynnä katsojia, jotka kannustivat niin omia tuttuja kuin kaikkia muitakin urheita kilpailijoita. Aurinko lämmitti jo kahdeksalta niin paljon, että hiki valui ihan paikallaan seistessäkin. Siksi olikin huikeaa seurata näitä loistavia urheilijoita, jotka helteestä huolimatta jaksoivat painaa menemään vetäen itsensä aivan äärirajoille. Eräs brittimies kertoikin poikansa valmistautuneen kisaan lämmittämällä kotona uunin ja pitävän sen auki tuntitolkulla samalla sen edessä aikaa viettäen. Keinot on monet!
Heti pyöräilyosuuden alussa sattui ikävä onnettomuus, jonka satuin näkemään. Kilpailija pyöräili kovaa vauhtia alamäessä olevaan mutkaan ja taisi ajautua vähän turhan reunaan jonka seurauksena törmäsi paikalla seisoneeseen poliisiin. Poliisi lensi maahan, pyörä vaurioitui ja taisi kilpailijakin hieman loukata kättään. Tilanteesta selvittiin lopulta onneksi säikähdyksellä ja kilpailija sai toisen pyörän alleen ja jatkoi kisaa noin 15 minuutin päästä varmistettuaan ensin, että poliisi oli ok.
Loppupäivä sujui paljon iloisimmissa merkeissä. Nautin urheilijoiden kannustamisesta sekä yleisön seuraamisesta ja erityisesti heidän kivojen kannatuspaitojen katselemisesta. Oli myös huikeaa seurata kuinka monilla tavoilla kisaan voi osallistua; eräällä miehellä oli toinen käsi kokonaan amputoitu ja toisesta osa, mutta se ei menoa näyttänyt haittaavan vaan uimaosuudestakin hän selviytyi selvästi ennen viimeisiä. Kolme kilpailijaa näin kisaavan pyörillä, joita poljetaan käsillä. Näistä yksi oli vieläpä nainen. Hurjaa touhua! Eräs kilpailija oli ilmeisesti näkövammainen tai lievästi kehitysvammainen. Hän pyöräili kaverinsa kanssa tandempyörällä hienosti yhtätahtia ja juoksussa heillä oli narusta tehty lenkki apuna, joista molemmat pitivät kiinni. Iäkkäämpiä ihmisiä oli myös mukana useita, vanhin oli 76-vuotias. Upeita esimerkkejä siitä, kuinka monilla tavoin voi tähän huippurankkaan kisaan osallistua. Hatunnosto!
Pyöräilyn aikana ehti välillä käydä syömässä ja kiertelemässä kaupungilla, ennenkuin kilpailijat tulivat vaihtoon keskustaan. Taas jaksoi kannustaa! Ja olihan ne pyörät upeita, niitäkin jaksoi katsella. :)
Maaliin saapuvia urheilijoita oli ihana seurata, jokainen oli selvästi iloinen saavutuksestaan, olihan jo maaliin pääsy monelle tietynlainen saavutus. Esimerkiksi viime vuoden naisten sarjan voittaja joutui jättämään leikin kesken. 3,86 km uintia aallokossa ilman märkäpukua, 180 km pyöräilyä ja päälle vielä maraton eli 42,2 km juoksua. Auringon porottaessa taivaalta, luulisi olevan tuskaa helpommallakin kelillä.
Naisten pro-sarjan voittaja saapui silti maaliin alle yhdeksässä tunnissa - itse en selviäisi edes pyöräilymatkasta tuossa ajassa. Naisten sarjassa kärkikymmenikköön ylsi silti kaksi ensimmäistä kertaa Havaijin kisaan osallistunutta, hieno juttu! Ja saatiin sinne pohjoismaistakin väriä, kun kaksi tanskalaista ja yksi ruotsalainen tekivät hienot kisat. Suomalaiset osallistuivat ymmärtääkseni ikäsarjoihin, mutta hienosti toi kuuluttajakin 'Flying Finns' -kisaajia esille.
Kotiin lähtiessäni tuli vielä monia kisaajia vasta pyöräilyosuudelta vaihtoon. Osa jo juoksuun päässeistä joutui kävelemään ylämäen ylös. Mutta sitkeästi jaksoivat jatkaa ja ihanasti yleisö kannusti kaikkia matkalla olevia!
Ennenkaikkea tapahtumasta jäi mieleen upea tunnelma, joka kuulemma olisi parhaimmillaan vasta vähän ennen puolta yötä, kun viimeisiä otetaan vielä maaliin. Suullisen kannustuksen lisäksi fanit hyödynsivät katuliituja ja kirjoittivat tsemppausviestejä radalle. Tapahtuma oli yleisön näkökulmasta myös erinomaisesti järjestetty, kuulutuspisteitä oli keskustan alueella pari ja lisäksi ainakin kahdessa paikassa pystyi seuraamaan kisaa screeneiltä. 5000 vapaaehtoisen joukko toimi myös ystävällisesti ja osaavasti.
Hieno tapahtuma kaiken kaikkiaan ja olen iloinen että pääsin sen kokemaan, sattumalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti