Lentokoneen ikkunasta näkyy taloja, joiden välissä on siellä täällä liloja puita. Näky on kaunis. Mitäköhän puita ne ovat? Toivottavasti pääsen ihastelemaan niitä lähempää.
Saavuin eteläiselle pallonpuoliskolle paikallista aikaa lauantaina iltapäivällä. 10h lento Honolulusta Sydneyyn sujui mukavasti uudehkolla halpalentoyhtiön koneella.
Päiväntasaajan ylityksen lisäksi ylitin myös päivämäärärajan, joka käytännössä tarkoitti sitä, että yhden päivän menetyksen kautta aikaero Suomeen kellahti lähes päinvastaiseksi. Suomen talviaikaan siirron jälkeen olin Havaijilla 12h Suomea jäljessä, kun Sydneyssä ero muuttui yhdeksään tuntiin Suomea edellä.
Havaijin 30 asteen helteiden jälkeen Sydneyn keväinen 20-22 astetta pilvisellä taivaalla varustettuna tuntui todella kylmältä. Lennolla päälläni ollut villapaita pysyi visusti ylläni koko loppupäivän, vaikka toisin olin kuvitellut. Hrr!
Hostellin kulman takaa löytyi iloiseksi yllätyksekseni viikonlopun kestävät ruoka- ja viinifestivaalit. Sinne siis! Lauantaina nautin ihan kohtuullisen softshell crab burgerin sekä jälkiruoaksi suklaalla päällystettyjä mansikoita vartaassa. Taas oli todettava, että täkäläinen suklaa ei oikein iske... Ja tällaiselle suklaata rakastavalle se on jo paljon sanottu! Sunnuntaina testasin festareilla vielä kenguruvartaat, nam! Jotenkin tuli lampaanliha mieleen, lähinnä maun voimakkuudesta.
Sunnuntaina jatkui harmaa sää, mutta päätin silti tehdä lauttamatkan Manlyn rannalle. Kiva pikkukaupunkifiilis ja aurinkoisella säällä varmasti kiva rantakin, mutta tällä kertaa ei aiheuttanut suurempia ihastuksen tykytyksiä. Yhdet uudet flip flopit sentään tarttuivat matkaan samoin kuin suussa sulava lounas. Annos oli kyllä aamiaisen nimellä, mutta toimi lounaanakin erinomaisesti!
Aurinko suosi vihdoin lämmöllään maanantaina ja olikin mukava seuralainen Harbour Bridgen ylittämiseen ja kävelyyn Sydneyn oopperatalon ohitse aina Mrs. Macquarien penkille asti. Hitaasta tallustelusta huolimatta jalat alkoivat olla puhki siinä vaiheessa, joten hyppäsin bussiin kohti keskustaa. Varvaskin kiitteli ratkaisusta.
Kaupungilla kävellessä ei voinut olla haistamatta ihanaa tuoksua, joka oli peräisin koneesta bongatuista lilan värisistä puista. Kauniin värin ja ulkomuodon lisäksi niiden tuoksu on valloittava. Laventelin sijaan puun nimi oli kuitenkin Jakaranda.
Tiistaina koitti vihdoin kunnon hellepäivä. Suuntasin luonnollisesti Sydneyn tunnetuimmalle rannalle, Bondi Beachille. Upean valkoinen ranta ja kirkkaan turkoosi vesi ovat kyllä lyömätön yhdistelmä rentoutumiseen. Parin tunnin lekottelu rannalla tuli varpaallekin tarpeeseen. Rentoutumisen lomassa seurasin surffiryhmien opetusta - alkeisryhmien intro-osuus pidettiin aivan nenäni edessä. Muutama hyvä vinkki tulikin napattua muistiin, toivottavasti pääsen vielä testaamaan niitä tällä reissulla, ehkä Uudessa-Seelannissa.
25 asteen lämpötila lämmitti mukavasti, muttei tullut kuitenkaan liian hiki. Siitä huolimatta ajattelin käydä vilvoittelemassa meressä. Aallon tuodessa vettä varpailleni, meinasin kiljaista. Hui, vesi olikin jääkylmää! Havaijin lämpimien vesien jälkeen ei käynyt mielessäkään, että vesi voisi olla niin kylmää. Surffareiden märkäpuvutkaan eivät laittaneet herätyskelloja soimaan, sillä meressä oli vähintään yhtä monta auringonpalvojaa bikineissä tai uimahousuissa. Hulluja! Minä jätin kyllä vilvoittelun väliin, jäätyminen ei ollut tilauksessa.
Bonusta kaupunki ja koko Australia saa siitä, että täällä on taas sama verkkojännite kuin Suomessa, joten hiustenkuivaajastakin saa taas tehoja irti. Luksusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti