Upea pyöräilypäivä Queenstownin ympäristössä

Kun on reilun viikon viettänyt pilvisessä, ajoittain sateisessa +8 - +10 asteen kelissä, ei riemulla ole rajaa kun vihdoin koittaa kesäinen päivä. Puolipilvinen +18 tuntuu jo lottovoitolta. Ennenkaikkea se oli juuri sopiva keli pyöräretkelle.

Queenstownin ympäristössä on melko kattava, yli 120 km pyöräilyreitistö, Queenstown Trail. Reitistöä ylläpitää paikallinen säätiö, Queenstown Trails Trust ja se on melko hyvin merkitty.

Ensisijaisesti halusin päästä käymään benji-hypyn synnyinsijoilla, Kawarau-sillalla josta se on saanut alkunsa ja jossa edelleen hypätään. Tutkin reittikartastoa ja huomasin että kohtuullisen matkan päässä olisi pieni Arrowtownin kaupunki, jota kehuttiin nätiksi ja vierailemisen arvoiseksi kohteeksi. Niinpä ajattelin tulla sitä kautta pois, jos aika riittäisi.

Lähdin aamulla matkaan puoli kymmenen aikaan seuraten ensin järvenrantaa ja myöhemmin joen vartta. Pyöräreitti oli sorapintainen, joten maastopyörä oli tarpeen. Maisemat olivat upeat ja kun sääkin oli loistava, oli ihanaa pyöräillä. Matkan varrella oli muutama todella pitkä ja suhteellisen jyrkkä sekä mukainen ylämäki, jotka suosiolla talutin ylös. Parissa alamäessä sai olla tarkkana, ettei vauhti kohonnut liian kovaksi irtonaisella soralla, kun mutkiakin löytyi.

Kolmen tunnin pyöräilyn jälkeen saavuin Kawarau-sillalle, jossa ihmisiä hyppi alas sillalta tiheään tahtiin. Useimpia ei selkeästi jännittänyt ollenkaan, vaan hyppäsivät alas miettimättä sen pidempään. Hyppy kustansi noin 120 euroa ja valokuvat+video siihen päälle vielä 60 euroa. Tähän verrattuna kolmen päivän purjehdus Isolla Valliriutalla oli halpaa touhua. :)

Vaikka hyppäämistä olikin kiva katsella hetken aikaa, en silti halunnut itse kokeilla. Minusta oli ihan tarpeeksi jännää pyöräillä kapeita siltoja pitkin joen yli. Niinpä lounaan jälkeen päätin jatkaa matkaa kohti Arrowtownia, koska kropassa riitti vielä energiaa.

Tunnin ja viiden minuutin pyöräily Arrowtowniin seurasi jälleen joen vartta ja sujui oikein leppoisasti. Maasto oli tasaisempaa ja siten mukavampaa polkea.

Arrowtown toi heti mieleen Porvoon vanhan kaupungin, vaikka onkin tyyliltään erilainen, mutta fiilis oli hyvin samankaltainen. Vanha kullanhuuhdontakaupunki selvästi elää päiväturisteista ja heille olikin tarjolla erilaisia pikkukauppoja sekä kahviloita ja ravintoloita. Ihanasta karkkipuodista löysin Pandan lakuja, joita oli tietysti pakko ostaa seuraavan päivän automatkalle. Edellisen kerran olin syönyt samoja lakuja Havaijilla, jossa Rakel onnistui löytämään niitä kaupasta.

Kotimatkalle oli useampi eri reittivaihtoehto, joista oli vaikea valita. Aika oli vähän kortilla, joten yritin valita nopeimman reitin, missä en ilmeisesti aivan onnistunut. Niinpä kun vielä ajoin harhaan lentokentän kohdalla, totesin että on parempi tilata taksi viemään perille, jotta ehdin palauttaa pyörän takaisin ajoissa. Lähes 60 km pyöräily alkoi myös jo tuntua kropassa, sen verran mäkisempää maasto oli kuin Dunedinissa. Vähän kalliiksihan taksimatka tuli, mutta päivä oli muuten niin hieno ja onnistunut, että se oli sen arvoista.

Elokuussa pyöräilemäni Saimaan kierros oli maisemiltaan hieno, mutta täytyy myöntää, että Queenstown vei voiton. Hiuksen hienosti kärkipaikkaa suosikkipyöräilymaaston suhteen pitää silti edelleen Turun saaristo, vaikka nämä vuorimaisemat olivatkin mahtavat.