Kolmanneksi suurin – Brisbane

Kolme kokonaista päivää Australian kolmanneksi suurimmassa kaupungissa, jossa on noin 2 miljoonaa asukasta. Etukäteen luin blogeista ja kuulin australialaisilta, että kaupungissa ei kannata paria päivää pidempää viettää. Osittain olen samaa mieltä, osittain en. Reilussa kolmessa päivässä ehti nähdä hyvin kaupungin keskustan aluetta sekä tehdä yhden päiväretken, mutta olisi tekemistä vielä riittänyt, jos olisi halunnut. Paljon on tietysti kiinni siitä, mitä kaupungissa haluaa tehdä.

Sunnuntaina,  ensimmäisenä kokonaisena päivänä kaupungissa, suuntasin kehutulle South Bankin alueelle. Siellä olikin useampi kiva tapahtuma menossa, joten pilvisestä säästä huolimatta päivä kului leppoisasti aluetta ristiin rastiin kulkien. Markkinoilla olisi ollut vaikka mitä kivaa ostettavaa, mutta sisustustuotteet eivät tässä elämäntilanteessa kuuluneet ostoslistalle. Ruokakojuista lähti ihana tuoksu ja kevyeksi lounaaksi tulikin nautittua perunavarras, joka oli yllättävän maukas. Ilo oli myös suuri, kun markkinoiden vierestä bongasin Nykin suosikkikahvilani, suklaanrakastajan mekan, Max Brennerin kahvilan. Viileähkön sään ansiosta suklaisen kaakaon nauttiminen oli ihanaa!

Tihkusateen yllättäessä suuntasin myöskin South Bankista löytyvään Queenslandin taidemuseoon, jossa oli juuri tänä viikonloppuna alkanut Tyynenmeren Aasian kattava taidenäyttely. Ilmainen sisäänpääsy sopi hyvin myös kukkarolle. Näyttely sisälsi paljon videoinstallaatioita, jotka eivät yleensä minua innosta ja saman totesin tälläkin kertaa. Onneksi muitakin taidemuotoja oli esillä, joten näyttelyssä vierähti tovi jos toinenkin. Näyttelyn kautta pääsi todelliselle kulttuurimatkalle Aasian eri osiin.

South Bankissa oli lisäksi tarjolla pari musiikkitapahtumaa, joten kultturelli päivä kaiken kaikkiaan tuli vietettyä. Tykkään kovasti käydä erilaisissa tapahtumissa, joten vaikka sää ei ollut parhaasta päästä, tuli päivästä lopulta oikein onnistunut.

Maanantaina huomasin pientä reissuväsymystä, hieman oli veto poissa koko päivän enkä meinannut millään herätä. Onneksi ei ollut kiire mihinkään, joten otinkin aamun rauhallisesti, ennen kuin lähdin pyörähtämään kauppakaduilla. Siellä törmäsin sattumalta Airlie Beachin Airbnb-isäntiini, jotka olivat lauantaina lähteneet pari tuntia minua ennen ajamaan kohti Brisbanea, kun itse olin tullut reilun tunnin mittaisella lennolla. 14+5 tunnin ajopäivät eivät kuulemma olleet kovin mukavia, joten olin entistäkin tyytyväisempi lentovalintaani.

Helteisen päivän kunniaksi kävin vielä rentoutumassa South Bankin hienolla allasalueella. Uinnin ja löhöilyn jälkeen olisi maistunut pieni päivällinen, mutta yllättävän moni ravintola oli maanantaisin kiinni. Korealainen  tarjosi kuitenkin maittavan aterian kotimatkan varrella.

Tiistaille olin varannut kunnon turistin ohjelman, eli opastetun päiväretken. Kohteena oli North Stradbroke Island, joka sijaitsi Brisbanen rannikon tuntumassa. Erityisesti odotin villien koaloiden näkemistä, vaikka tällä maailman toiseksi suurimmalla hiekkasaarella oli muutakin nähtävää. Alkuun kävimme järvellä, jota kutsuttiin mm. teepuujärveksi. Nimi juonsi siitä, että tuuli kuljetti rannalla kasvavien teepuiden lehtiä järveen liottaen näin teepuuöljyä veteen. Öljy sekä värjäsi veden teen väriseksi, että kuulemma tuntui iholla mukavalta, jos järvessä ui. Muutama kävikin uimassa ja kehuivat sen olleen mukava kokemus.

Meren rannalta yritimme seuraavaksi bongata delfiinejä, mutta niitä ei näköjään kiinnostanut tulla moikkaamaan meitä. Puolessa tunnissa piti ehtiä sekä kulkea rannalla delfiineitä katsellen että löytää koaloita rannan läheisyydessä olevista puista. Opas odotteli sillä aikaa autossa. Meinasin jo tuskastua, kun en nähnyt koalan koalaa ja muut kääntyivät jo metsätieltä pois. Yhtäkkiä näin koalan istuskelemassa ja tutkailemassa maisemia. Olin niin onnellinen, kun löysin sen ja sain katsella sitä muutaman minuutin rauhassa. Se katseli minua hieman tylsistyneenä, kun kiertelin puun ympärillä. Olisin mielelläni hengaillut sen luona pidempäänkin, mutta aika riensi ja oli oltava takaisin autolla. Muut olivat myös nähneet yhden koalan, mutta se nukkui. Matkalla lounaalle bongasimme tien vieren puusta vielä yhden koalan ja pysähdyimme nopeasti katsomaan sen nukkumista. Hankalalta asennolta näytti!

Lounaan jälkeen oli hetki aikaa kävellä viereisellä uimarannalla tai käydä uimassa. Mereen meneminen heti tukevan aterian jälkeen ei houkutellut, joten kävelimme italialaisen tytön kanssa rannalla ja kävimme istuskelemassa kalliolla. Sen pinta oli kokonaan simpukankuorien peitossa.

Viimeisenä ohjelmassa oli kävelyreitti korkealla kalliolla meren rantaa seuraten. Tälläkään kertaa emme nähneet delfiinejä, mutta pari kilpikonnaa näytti uiskentelevan meressä. Auringon porottaessa reitin rappuset saivat hien pintaan, joten reitin päässä olevan jäätelökiskan ’italialainen’ gelato maistui mainiolta!

Autoon hypättyämme näimme vielä pari kengurua hengaamassa risteyksessä. Hetken kuluttua ne pelästyivät jotain ja lähtivät pomppimaan tien yli. Kolmaskin kenguru pompahti jostain. Teiden varressa olevat, koaloista ja kenguruista varoittavat liikennemerkit eivät olleet turhaan siellä.

Upeaa nähdä nuo tv:stä tutut eläimet villinä luonnossa! Siitä syystä olin tyytyväinen,  että olin retken varannut, vaikka muuten minusta oppaan toiminta oli olematonta ja retki turhan kiireinen.

Kaiken kaikkiaan tykkäsin Brisbanesta. Ainoa huono puoli oli hanaveden homeinen maku. Jopa filtteröinnin jälkeen maku pysyi samana. Ei kiva!

Nyt matka jatkuu Uudessa-Seelannissa, jossa tulen viettämään seuraavat kolme kuukautta. Aikaeroa Suomeen räpsähti taas kolme tuntia lisää, joten nyt olen 11 tuntia edellä Suomea, kun Havaijilla olin 12-13 tuntia jäljessä. Näin se aika rientää :D