Toinen purjehduspäivä alkoi aamiaisella klo 6. Ananas ja kiiwi maistuivat kuin karkilta, niin kypsiä ja makeita ne olivat. Aussityyliin tarjolla oli myös paahtoleipää, jonka päälle saattoi laittaa erilaisia levitteitä makunsa mukaan: hunajaa, mansikkahilloa, maapähkinävoita sekä tietysti saatavilla oli myös vegemitea. Erilaisia muroja oli myös tarjolla, mutta täysmaito niiden kaverina ei oikein houkutellut.
Klo 7 olivat jo ensimmäiset, sertifioidut sukeltajat, matkalla sukeltamaan ja heti perään meidät snorklaajat kuljetettiin korallien luo. Korallialue ei yöpymispoukamassa ollut suuren suuri, mutta heti aamusta se houkutteli monenlaisia kaloja ruokailemaan. Niiden värikkyys oli upeaa katseltavaa ja myös korallit olivat kauniita. Noin 45 minuutin snorklailun jälkeen polskimme takaisin veneelle hengähtämään hetkeksi ennen seuraavaa koitosta.
Meidät oli jaettu 3-4 hengen ryhmiin, joissa pääsisimme kokeilemaan sukeltamista. Eiliset opit kerrattiin vielä ennen lähtöä. Jännitin kovasti sitä, muistaisinko kaikki eri asiat eli pärjäisinkö veden alla. Kun molemmista meitä edeltävistä ryhmistä yksi henkilö oli jättänyt leikin kesken liian vaikeana, kasvoi jännitysmomentti entisestään.
Sitten tuli meidän kolmen hengen ryhmän vuoro päästä viimeisinä matkaan. Keräännyimme aluksi rinkiin veden päälle, jonka jälkeen alkoi laskeutuminen veden alle. Yhtäkkiä korviini alkoi sattua kovasti enkä saanut niitä aukaistua, vaikka kuinka yritin. Ei muuta kuin takaisin ylös veden pinnalle ja korvat auki. Ohjaajamme Ian tuli perässä ja antoi ohjeita korvien aukomiseen jatkuvalla syötöllä alas mennessä. Uusi yritys. Nyt onnistui jo vähän paremmin, kunnes en saanut happea ja panikoin. Taas äkkiä ylös hengittämään ilmaa. Ian pysyi rauhallisena, kun selitin mitä kävi. Kun laitteet oli testattu, lähdin kolmatta kertaa alas. Maryann raukka oli pysynyt pohjassa koko ajan odotellen, kun Elisabeth taas nousi kerran pintaan kanssani.
Kolmas kerta toden sanoi ja pääsin kuin pääsinkin pohjaan, jossa suoritimme ongelmatilanteiden harjoituksia. Muistin kaikki ohjeet ja kaikki kolme läpäisimme harjoitukset hienosti. Sen jälkeen ehdimme hetken sukellella pinnan alla kaloja ja koralleja katsellen, ennen kuin kokeilu oli ohi. Minulla ja Elisabethilla oli pieniä vaikeuksia pysyä alhaalla – ilmeisesti meillä ei ollut tarpeeksi painoja. Ian joutui vetämään meitä vähän väliä alaspäin. Myös korvani menivät edelleen jatkuvasti lukkoon, mutta sain niitä osittain auottua.
Vaikka alku olikin hankala, niin kokemuksena olin tyytyväinen sukelluskokeiluun ja siihen, että olin siitä suoriutunut. En kuitenkaan ollut kiinnostunut sukeltamaan uudestaan ainakaan tällä purjehduksella, vaikka sekin olisi ollut mahdollista ja muutama varasikin toisen sukelluksen ulommalle valliriutalle. Toki paikalla oli iso merkitys fiilikseeni, sillä sukelluskokeilussa en nähnyt mitään makeampaa elämää veden alla kuin snorklatessa, joten päätin pitäytyä veden pinnalla. Ehkä vielä joskus sukellan uudestaan!
Heti meidän ryhmän kokeilun jälkeen jatkoimme matkaa kohti ulompaa valliriuttaa, jonne oli parin tunnin matka. Innokkaimmat ehtivät lyhyesti snorklaamaan tai sukeltamaan Bait Reefilla ennen lounasta, mutta itse tyydyin odottamaan lounaan jälkeen. Verensokerini oli sen verran matalalla, että totesin paremmaksi jättää urheilusuorituksen väliin, mikä oli toisaalta vähän harmi. Lounastauon jälkeen pääsimme kaikki snorklaamaan tai sukeltamaan. Mikä upea maisema avautuikaan meren alla! Kaloja ei ollut kovin monia, mutta korallit olivat aivan mahtavia. Eri värisiä, kokoisia, muotoisia. Lisäksi bongasin kilpikonnan uiskentelemassa aivan lähellä. Mieleenpainuvimpana näkymänä ehdottomasti suuri, noin 50cm leveä simpukka (clam), joka avautui ja sulkeutui. Mahtavaa! Muutamat kalat myös uivat aivan läheltä, yksi ilkeän näköinen musta jopa hieman pelotti.
Snorklauksen jälkeen maistuikin pari lasia valkkaria kannella ilta-auringosta nauttien. Jos oli edellisenä iltana väsyttänyt aikaisin, niin nyt olin unten mailla jo puoli yhdeksältä! Yövyimme keskellä avomerta ja Isoa Valliriuttaa, iltapäivällä nähdyt pari muuta venettä olivat poistuneet ja olimme aivan itseksemme tähtitaivaan alla.
Viimeisenä aamuna sama aikataulu kuin edellisenä päivänä ja pääsimme snorklaamaan hieman eri kohtaan Bait Reefilla. Jos oli eilen ollut kaunista, niin nyt oli ehkä vielä upeampaa. Laskuveden takia riutta oli todella lähellä vedenpintaa, joten piti olla tarkkana ettei osunut koralleihin. Mutta samalla pääsi ihastelemaan niitä todella läheltä. Fiilis oli sanoinkuvaamaton. Viimeistään tässä vaiheessa otti päähän, etten ollut vuokrannut vedenalaista kameraa. Meillä olisi ollut kaksi tuntia aikaa snorklaukseen, mutta vajaan tunnin jälkeen uimme Elisabethin kanssa takaisin veneelle, sillä aallokossa snorklailu oli käynyt voimille ja itselleni oli tullut jano. Harkitsin lähteväni pienen tauon jälkeen vielä takaisin, mutta en sittenkään jaksanut.
Vaikka odotukset olivat etukäteen todella korkealla, onnistui reissu täyttämään ne. Meillä oli kiva porukka, hyvää ruokaa riittävästi ja säät suosivat eikä ennustettuja ukkosia näkynyt. Toki osaava ja mukava miehistö oli tärkeä osa viihtyvyyttä sekä ennenkaikkea upeat snorklauspaikat takasivat odotusten täyttymisen.
Torstai menikin täysin palautuessa, mutta mikäs sen mukavampaa kun sen pystyi tekemään uima-altaalla köllötellen. Olin enemmän kuin tyytyväinen, etten jatkanut matkaa vielä torstaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti