Iso Valliriutta on epäilemättä Australian tunnetuin nähtävyys. Ihan alunperin se ei edes kuulunut suunnitelmiini, vaan ajattelin lentää Sydneyn kautta suoraan Uuteen-Seelantiin. Suunnittelin tutustuvani tarkemmin Australiaan jollain toisella reissulla. Keväällä törmäsin kuitenkin tuttuun, joka kehoitti käymään ainakin Isolla Valliriutalla, koska ei ole varmuutta onko se enää jäljellä ”sitten ensi kerralla”. Hänen kommenttinsa sai minut pohtimaan asiaa uudelleen ja päädyinkin lisäämään Ison Valliriutan matkasuunnitelmiini. Seuraava kysymys kuuluikin, mistä sinne pääsee?
Lopulta valinta muodostui kahden kaupungin väliltä, Cairns tai Airlie Beach. Valintani osui lopulta Airlie Beachiin siitä syystä, että sieltä käsin pääsisin näkemään valliriutan lisäksi myös yhden maailman parhaimmiksi rannoiksi listatun Whitehaven Beachin.
Airlie Beach on käytännössä pieni kylä, pääkadulla on liikkeitä 300m matkalla eikä oikein muita liikekatuja ole. Täältä lähtee kuitenkin monia erilaisia laivoja Whitsundaysille, josta Whitehaven Beach löytyy. Sellaisia paketteja, joissa pääsisi sekä rannalle että ulommalle Valliriutalle ei kuitenkaan ollut kuin kaksi. Valintani oli helppo, halusin pienemmän ryhmän ja vähemmän bilereissun. Niinpä varasin purjehduksen Kianalle ja odotukset olivat korkealla. Tämä olisi varmasti yksi reissuni kohokohdista, joten olin valmis myös panostamaan siihen rahallisesti. Kolmen päivän purjehdus maksoi lähes 500 euroa.
Maanantaiaamuna klo 8 aamulla olikin odottavainen tunnelma satamassa. Turvallisuusinfon ja vuoteiden jakamisen jälkeen lähdimme kohti seikkailua 14 matkustajan ja kolmen miehistön jäsenen voimin. Tummemmat pilvet jäivät taakse, kun suuntasimme merelle. Matkalla kohti Whitehaven Beachia meille kerrottiin sukeltamisen perusteista sekä oli aikaa rentoutua kannella. Porukkamme koostui enimmäkseen kolmekymppisistä, vaikka mukana oli myös yksi parikymppinen sekä pari viidenkymmenen paremmalla puolella olevaa henkilöä. Meitä yksin matkustavia oli yhteensä neljä, lisäkseni juuri nuo ikähaitarin päiden edustajat, sekä viisi pariskuntaa. Edustettuina olivat niin Kiina, Hollanti, Britit, Kanada, USA , Ranska kuin Australiakin. Sekalainen seurakunta, mutta oikein kivaa porukkaa kaiken kaikkiaan.
Whitsundaysilla kävelimme ensin näköalapaikalle, jossa saimme ihastella eteemme avautuvaa näkymää rannasta. Vitivalkoinen hiekka turkoosia vettä vasten oli hieno näky. Olimme kuitenkin paikalla nousuveden aikaan, joten vesi peitti osan ranta-alueesta, emmekä päässeet näkemään rantaa ihan niin upeana, kuin olin Instagram-kuvista etukäteen nähnyt.
Miehistön jäsen Ian johdatti meidät maisemien katselun jälkeen suojaiseen poukamaan, jossa pääsimme uimaan vilvoittavaan mereen. Myrkyllisten stingrayden takia päälle piti pukea stingray-puku, joten uintikokemus oli hieman normaalista poikkeava. Noin tunnin rantaelämän jälkeen lähdimme kävelylle rantahiekalle ja bongailimme samalla vedestä erilaisia kaloja ja näimmepä jopa pari pientä haita!
Hiekka oli upean vitivalkoisen värinsä lisäksi myös aivan ihanan tuntuista, aivan kuin olisi puuterissa kävellyt. Niin hienojakoista ja pehmeää se oli! Luonnollisesti sitä tunkeutuikin joka paikkaan. :) Veneen rajallisen vesimäärän takia suihkussa käynti oli rajoitettu yhteen kertaan päivässä ja maksimissaan kahteen minuuttiin. Siinä sai olla tarkkana, että sai hiekat pestyä ja hiusten pesun sai unohtaa reissun ajaksi.
Iltapäivällä purjehdimme vielä eteenpäin kohti Hook Islandia ja poukamaa, jossa viettäisimme yön. Merenkäynti oli päivän aikana välillä ollut pomppuista, mutta onnekseni en kärsinyt merisairaudesta. Pysähdyttyämme poukamaan ankkuriin, oli heiluriliike jostain syystä hieman liikaa vatsalleni ja tulin hieman huonovointiseksi. En ollut onneksi yksin ongelmani kanssa, mikä auttoi hieman henkisesti. En myöskään voinut todella huonosti, vaan sain olon asettumaan ennen nukkumaan menoa.
Ian kertoi aiemmin päivällä, että kukaan ei koskaan pysy hereillä klo 21.30 pidemmälle. Niinhän siinä kävi, itsekin olin unten mailla jo yhdeksän jälkeen vaikka olin viimeisimpiä hereillä olijoita.
Yön aikana tuuli kääntyikin puhaltamaan saaren toiselta puolelta, joten keinuminen lakkasi. Elämäni ensimmäinen yö purjeveneessä sujui lopulta mukavasti ja sain nukuttua hyvin.
Jatkan tarinaa seuraavassa postauksessa myöhemmin tällä viikolla. Luvassa snorklausta ja sukeltamista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti