Eteläsaaren kaakkois- ja etelärannikkoa on kehuttu näkemisen arvoiseksi, erityisesti monipuolisten nähtävyyksien vuoksi. Tarjolla on eri villieläimiä, majakoita ja erilaisia ainutlaatuisia luontokohteita maisematien varrella tai lyhyen patikkamatkan päässä.
Koska en liiku autolla, piti keksiä toinen vaihtoehto alueen kokemiseksi. Ykkösvaihtoehtoni oli saada kyyti toiselta matkailijalta Backpackers New Zealand –Fbryhmän kautta, joka onkin osoittautunut erinomaiseksi tiedonlähteeksi. Valitettavasti kukaan ei tarjonnut kyytiä haluamalleni päivälle enkä pystynyt siirtämään lähtöäni päivällä eteenpäin, jolloin olisi ollut kyyti tarjolla. Eipä auttanut muu kuin kaivaa luottokortti esiin ja varata turistibussi Dunedinista Invercargiliin. Mukavaksi yllätykseksi hostellikortilla sai ihan kivan alennuksen hinnasta, joten lopulta päivän retken hinnaksi tuli vajaa 110€.
Bottom bus on paikallinen yhtiö, jonka kuski tuntee seudut ja toimii matkaoppaana ajomatkan aikana sekä vie katsomaan osaa nähtävyyksistä. Meitä oli yhteensä 18 matkustajaa, joista olin vanhin. Muut olivat reissanneet Kiwi Experiencellä jo pidemmän aikaa. Kiwi Experience on yksi hop-on-hop-off bussiyhtiö, jolla on tietyt reitit Uudessa-Seelannissa ja joka aina pysähtelee nähtävyyksiä katsomassa. Ymmärtääkseni Kiwiltä ei normaalisti pysty ostamaan pelkkää yhtä pätkää, vaan he myyvät erilaisia passeja, joihin on sisällytetty useampi matka. Tämän Catlinsin päiväretken pystyi kuitenkin ostamaan suoraan Bottom Bus:n nettisivuilta.
Lähdimme kahdeksalta aamulla ja ensimmäinen jaloittelupysähdys sekä mahdollinen kahvipaussi oli Kaka Pointissa. Kahvi ei kuitenkaan kuulunut hintaan vaan se piti ostaa kylän kahvilasta. Eilinen pyöräily tuntui jaloissa, joten oli kiva päästä vähän verryttelemään niitä. Pysähdyksen jälkeen muuttuivat maisemat kiinnostavimmiksi. Vahvasti tuli Skotlannin road trip mieleen, samanlaisia vihreitä kukkuloita, karua rantaviivaa ja lammasfarmeja oli tarjolla. Skotlanti tuli mieleen myös nopeusrajoituksista - täälläkin kapeilla ja mutkaisilla teillä oli satasen nopeusrajoitus.
Nugget Pointin majakka oli seuraava pysähdyspaikkamme. Kävellessämme majakalle bongailimme hylkeitä (fur seal) rantakivikosta kaukana allamme. Itse majakka oli matalahko korkeudeltaan, mutta sijaitsi upealla paikalla korkealla kalliolla. Majakan luona alhaalla kalliolla näimme harvinaisemman merinorsun (elephant seal), joka nimensä mukaisesti oli harmaa väritykseltään ja iso kooltaan. Hirveästi se ei jaksanut rantakalliolla liikahdella, taisi olla päiväuniaika.
Vain lyhyen ajomatkan päässä Cannibal Beachilla oli seuraava pysähdyksemme, jossa tavoitteena oli nähdä merileijonia. Saimme etukäteen ohjeet pysytellä vähintään 10m päässä eläimestä sekä olla menemättä eläimen ja meren väliin, sillä meri on sen pakopaikka, jos se kokee olonsa uhatuksi. Ilmeisesti se pystyy liikkumaan jopa 25km/h vauhtia, joten sitä ei kannata ärsyttää.
En yhtään tiennyt mitä odottaa, joten etsiskelin katseellani taas vähän hyljettä isompaa eläintä rantavedestä. Merileijona oli kuitenkin kaivautunut hiekkaan monen metrin päähän vedestä, lähelle dyynejä. Se oli valtavan kokoinen ja nukkui tyytyväisenä. Koiran tapaan se kuitenkin ilmeisesti kuunteli koko ajan, sillä se välillä avasi toisen silmänsä kuin tarkistamiseen ettei kukaan tullut liian lähelle. Kauempana näimme myös toisen, aavistuksen pienemmän merileijonan. Epäilin, että tämä olisi naaras, mutta oppaamme kertoi molempien olevan uroksia. Kuulemma naaraita ei seudulla ole kuin pari, joten niiden näkeminen on harvinaista. Lisääntymismahdollisuudetkin ovat hieman heikohkot.
Lounastauon jälkeen jatkoimme matkaa kohti Tautuku Bayta ja järveä nimeltä Lake Wilkie. Minun päiväni kohokohta oli vesiputous nimeltä McLean. Noin 20 minuutin patikoinnin päässä kohtasi upea näky, kun korkea vesiputous pauhasi keskellä metsää. Olisin voinut katsella sitä vaikka kuinka kauan ja melko pitkään saimmekin sitä ihailla ja ottaa kuvia ennen paluuta bussille.
Viimeinen pysähdyksemme oli Curio Bayssa, jossa ensin vietimme jäätelötauon ja sen jälkeen kävimme tutkimassa fossiilista metsää. Myrskyinen tuuli puhalsi niin kovasti, ettemme olleet siellä kauaa. Hyvällä tuurilla täällä olisi voinut nähdä myös delfiinejä, mutta meillä ei ollut niin hyvä tuuri. Ne olivat poistuneet lahdesta tuntia aiemmin. Fossiilinen metsä oli kyllä kiinnostava ja paikalla oli hyvät opastaulut kertomassa sen taustasta niille, joilla ei ollut opasta. Itse olisin luullut fossiilisia kantoja vain rantakivikoksi, jos en olisi käynyt lähempää katsomassa. Niissä näkyi selvästi puun syyt jotka kertoivat että rannan sijasta paikalla oli joskus ollut metsä.
Eniten pidin tässä turistibussimatkassa siitä, että aikaa oli varattu riittävästi jokaisen paikan katseluun ja opas kulki mukanamme kertoen taustoja ja jutellakseen myös niitä näitä. Pysähdyspaikat oli myös valittu niin, että ne muodostivat monipuolisen kokonaisuuden. Lopuksi kuski vielä heitti minut hostellilleni vaikka muut asuivat muualla ja vahvistuksen mukaan kuljetus vain siihen hostelliin olisi kuulunut hintaan.
Näin pääsin reissuni eteläisimpään kolkkaan, nyt matka jatkuu länsirannikkoa pitkin kohti pohjoista. Tänään lauantaina on vuorossa vuonomaisemien ihailua Milford Soundilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti