Christchurchista jatkoin matkaa viikoksi Banksin niemimaalle, reilun tunnin matkan päähän Christchurchista. Majoituin 13 vuotta sitten Irlannista tänne muuttaneen perheen luona ja auttelin heitä tavaroiden järjestelyssä, keittiökaappien siivouksessa ja rikkaruohojen kitkemisessä.
Heillä oli hieno talo kukkulan rinteessä, josta oli upeat näköalat merenlahdelle. Mulle oli oma, kai pool houseksi kutsuttu talo kaikilla mukavuuksilla. Luksusolot siis!
Yksi bucket listani asioista on delfiinien näkeminen läheltä, eli päästä veteen niiden kanssa. Kuten koaloidenkin kohdalla, en kuitenkaan ole kiinnostunut vankeudessa elävistä eläimistä vaan halusin delfiinitkin kokea villeinä, omassa elinympäristössään. Delfiiniuinti kuuluu monen Uuden-Seelannin matkaajan aktiviteetteihin, mutta suurin osa toteuttaa sen Kaikourassa, Christchurchista pohjoiseen.
Koska olin jo valmiiksi Banksin niemimaalla ja täällä oli tarjolla edullisempi, mutta silti pieniä ryhmiä suosiva ja delfiinien suojeluun panostava retki Akaroan kylästä, tartuin mahdollisuuteen ja varasin uinnin bookme-sivuston kautta, jolloin säästin vielä 20 euroa.
Olin varannut uinnin maanantaille, mutta tullessani paikalle, minulle kerrottiin, että uinti on peruttu. Syynä se, että haluamiamme Hector-delfiineitä ei ollut lahdella ollenkaan, koska maailman suurin delfiini oli metsästystuulella ja oli tullut lahdelle, mikä oli pelästyttänyt Hectorit pois. Myöhemmin kuulin emännältäni, että itseasiassa lahdelle oli eksynyt hai, joka oli varsinainen syy delfiinien pakoon, mutta ilmeisesti hai-sanaa ei mielellään käytetty turistien kanssa keskustellessa. Hait ovat täällä myös melko harvinaisia.
Sain onneksi siirrettyä uinnin tiistaiaamuun, jolloin järjestäjät arvelivat "ison delfiinin" jatkaneen matkaa. Niinpä tiistaiaamuna koitti uusi yritys.
Meitä oli yhteensä 16 osallistujaa, jotka jaettiin kahteen eri veneeseen ja päätyivät uimaan eri paikkoihin. Ilmeisesti saksalaiset tykkäävät Uudesta-Seelannista, koska 13 osallistujaa oli sieltä...
Märkäpukujen pukemisen jälkeen vene hurautti meidät noin 20 minuutin matkan päähän satamasta ja hetken tutkailun jälkeen bongasimme pari delfiiniä. Nämä maailman pienimmät ja harvinaisimmat delfiinit olivat yllättävän pieniä, vain reilun metrin mittaisia.
Muutaman minuutin seurailun jälkeen laskeuduimme varovasti veteen, jotta emme säikäyttäisi delfiinejä pois. Ensimmäisten kahden delfiinin lisäksi paikalle saapui pikkuhiljaa useampia delfiineitä. Laskeskelin, että niitä olisi ollut yhteensä noin kahdeksan, joista parhaimmillaan viisi ui vierekkäin.
Delfiinit olivat uteliaita ja leikkisällä tuulella. Yksi niistä pyöri ympyrää ympärilläni tovin, mikä oli hauskaa. Muutama uskaltautui uimaan aivan vierestäni ja pari sukelsi alitseni. Uskomatonta ajatella, että nämä villit delfiinit tekivät niin silkasta omasta halustaan, eivätkä opetettuina. Koska ne tulivat niin lähelle, piti olla tarkkana ettei vahingossa koskenut niitä, sillä niiden iho on niin herkkä ja ohut, ettei se kestä kosketusta.
Oleilimme vedessä 45 minuuttia, jonka jälkeen oli aika nousta takaisin veneeseen. Aikaa oli juuri sopivasti, enkä olisi kauempaa pystynyt vedessä olemaankaan, sen verran kohmeessa olivat sormet.
Uskomattoman hieno kokemus kaikenkaikkiaan. Olen iloinen, että valitsin Akaroan delfiiniuinnin paikaksi, sillä suojaisassa lahdessa oli helppo uida, toisin kuin avomerellä Kaikourassa.
Näin on taas yksi bucket listan asia toteutettu ja yksi elämys enemmän takataskussa!
2 kommenttia:
Oi vitsit, delfiinien kanssa uinti on mullakin bucket listillä, mutta epäilyttää just monet paikat, missä sellanen on mahdollista. Hyvä tietää, että tälläset "villiversiot" oikeesti toimii, tai, että ne delfiinit tulee ihan lähelle :) Muutenkin unohduin vaan selailemaan näitä Uusi-Seelanti-juttuja, se on itellä yks sellanen ehdoton haavematkakohde. Kaikki vaellusjutut ja muut luontoretkeilyt houkuttais niin paljon :)
Kiitos miffa kommentistasi ja kiva että eksyit tänne! Itsellä on ollut haasteita löytää tietoa eettisistä eläinelämyksistä, esim. koaloiden suhteen. Havaijilla olisi myös ollut mahdollista uida delfiinien kanssa, mutta päädyin kuitenkin valitsemaan Uuden-Seelannin. Jostain syystä sain sellaisen kuvan, että täällä se olisi eettisempää ja ehkä onnistumisprosentti olisi suurempi.
Uusi-Seelanti on täynnä vaellus- ja luontojuttuja, joten suosittelen kohdetta lämpimästi. Postauksia on myös tulossa paljon lisää, sillä vietän vielä kaksi kuukautta täällä, joten tervetuloa seuraamaan matkaani!
Lähetä kommentti