Viiden tunnin bussimatka toi minut sunnuntaina Wellingtonista itärannikolla sijaitsevaan Napier:n rantakaupunkiin. Ilmeni, että 50 000 asukkaan Napier on myös maailman Art Deco -pääkaupunki, vaikka sohvasurffausisäntäni Sam kyseenalaistikin titteliä. Kaupunki tuhoutui täysin maanjäristyksessä vuonna 1931. Tämän jälkeen kaupunki rakennettiin uudestaan.
Majoituin Samin ja hänen isänsä luona kukkulalla, upeassa 30-luvun kivitalossa. Huoneeni oli iso ja kaunis, oli ihanaa saada taas nukkua hyvin omassa huoneessa. Sam on asunut vuoden Suomessa eri kaupungeissa joten meillä oli mielenkiintoisia keskusteluita mm. kulttuurieroista.
Napierin keskusta oli kaunis, tykkäsin siitä miten art deco on edelleen vahvasti esillä ja miten kaupunki tuo sitä myös esille mm. katukylttien fontilla. Kun muissa kaupungeissa on alkoholin nautiskelun kieltävät merkit maalattu katuun, Napier oli tässäkin pistänyt paremmaksi ja teettänyt metallisia katulaattoja – luonnollisesti art deco -tyyliin.
Rannasta löytyi kaunis, uusi ”laituri” ja upeita puistoja kukka-asetelmineen. Keskustan viereiseltä mäeltä oli upeat näköalat merelle molempiin suuntiin. Toisaalta oli huvittavaa seurata, kuinka paikalliset tällaisessa keskikokoisessa kaupungissa kulkevat autolla joka paikkaan. Yksi keskustan pääkaduista näytti kävelykadulta, mutta niin vain siinäkin sai ajaa.
Kuulin, että kaupungissa pääsee helposti kampaajalle tai kynsistudiolle ilman ajanvarausta. Kun vielä huomasin kynsistudion edulliset hinnat ohi kävellessäni, kävin kysymässä vapaata aikaa. Vartin odotuksen jälkeen pääsin pedikyyriin ja manikyyriin hemmoteltavaksi. Ihanan rentouttavaa ja vain 35€.
Helteisenä päivänä oli myös ihana pulahtaa Samin uima-altaaseen. Luksusta kerrakseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti