Ensimmäinen viikko Kauain saarella Havaijilla on kulunut leppoisasti. Teen täälläkin töitä asumista vastaan, tällä kertaa kasvimaalla sekä siivouksen ja kokkauksen parissa. Lisäkseni täällä oli viime viikolla kolme muutakin tyttöä ja eilen seuraan liittyi vielä neljäs. Seuraa on siis riittänyt kivasti.
Viikko sitten tiistaina kokeilin surffaamista ensimmäistä kertaa elämässäni. Kokeilu kesti vain noin 20 minuuttia, jonka aikana ehdin yrittää surffaamista kolmen aallon verran. Viimeisellä kerralla pääsin polvilleni, mutta seisomaan asti en onnistunut pääsemään. Olin liian hidas ja varovainen.
Tänä aamuna koitti uusi yritys. Ensiksi kävin kokeilemassa ihan itsekseni. Kylläpä käsillä melominen rannasta pois otti voimille! Kokeilin paria aaltoa, mutta jälleen olin liian hidas ja aalto ehti kuolla siinä vaiheessa, kun olisin ollut nousemassa pystyyn. Päätin jäädä odottamaan ’opetusta’, eli talon isännän apuja. Odottelimme toisen samassa talossa asuvan tytön kanssa opetustuokiota, kun rannalle tulikin sen verran iso aalto, että se meinasi viedä surffilautamme merelle. Nopeasti yritin ottaa laudasta kiinni estääkseni moisen, kun lauta kolahti isoon varpaaseeni joka sanoi naps. Murtuikohan se, mietin.
Nostimme laudan rantakiville turvaan ja aloin tutkimaan varvastani. Pikkuhiljaa se alkoi turpoamaan painamisesta huolimatta. Elättelin kuitenkin vielä toiveita, että se olisi saanut vain pahan iskun niveleen. Bostonin ystäväni neuvojen saattelemana päätin kuitenkin lähteä varmuudeksi näyttämään varvasta lääkärille, ettei myöhemmin tule vaivoja joita vakuutus ei korvaisikaan.
Paikalliseen ensiapuun linkuttaessani ilmoittauduin ja kerroin vaivani. Ensimmäiseksi hoitaja mittasi verenpaineeni sekä otti kuumeen kasvojen ihosta. Mielenkiintoinen lähestymistapa! Henkilötietojen syöttämisen jälkeen toinen hoitaja tuli ottamaan kopion passistani ja matkavakuutuskortistani. Tämän jälkeen sain ranteeseeni sairaalarannekkeen. Sain jääpussin varpaaseeni ja siirryin aulaan odottamaan röntgeniin pääsyä. Kuten suomalaisessa terveyskeskuksessa, niin täälläkin sain odotella ja odotella.
Röntgeniin minut kärrättiin pyörätuolissa ja sitten taas takaisin aulaan odottamaan lääkäriä. Lääkäri totesi varpaassani olevan murtuman. Ensimmäistä kertaa elämässäni olin oikeasti murtanut jotain kropastani.
Sitten tulivat ne huonot uutiset. Varpaan parantuminen veisi 6-8 viikkoa ja saisin kengän, jota minun tulisi käyttää noin kuusi viikkoa. Tämän uutisen jälkeen lääkäri kuunteli vielä keuhkoni. Ei mitään käsitystä miksi.
Kenkä estää varpaan taipumisen. Se olikin sitten heihei surffaukselle, patikoinnille ja ylipäätänsä ympäriinsä kävelemiselle. Ainakin Hawaiin ja Sydneyn osalta.
Päällimmäisenä fiiliksenä harmitus, erityisesti koska olin jättänyt Kauailla sijaitsevan upean patikoinnin tälle viikolle. Onneksi rannalla voi kuitenkin makoilla huoletta myös jatkossa! Toivottavasti kelit jatkuvat loistavina jatkossakin. Lääkärikäynnin jälkeen suuntana oli heti hiekkaranta, tällä kertaa kävelyn sijasta autokyydillä.
Ainakin tuli nyt testattua matkavakuutuksen toimivuus ja pääsinkin lähtemään ensiavusta maksamatta penniäkään.
2 kommenttia:
Oi ihanaa, Havaiji! Meillä on Kauai vielä käymättä, mutta sekin pitää joskus ottaa listalle kun kaikki sitä kehuu.
Pikaisia paranemisia sinne, jotta matka pääsee taas jatkumaan!
Kiitos Miika ja Gia vierailusta blogissa ja tsempistä! Ehdottomasti kannattaa lisätä Kauai listalle, erityisesti patikointimaastot ovat kuulemma upeat.
Lähetä kommentti