Paikallista elämää

'Live like a local' on tämän hetken matkustustrendi. Itselleni se on myös tärkeä osa matkaa, jo ihan kielitaidonkin kehittämisen kannalta. Mutta ennenkaikkea siksi, että siten saa edes vähän käsitystä paikallisesta kulttuurista ja elintavoista. Samalla tutustuu upeisiin ihmisiin.

Vietettyäni neljä päivää hostellissa Sydneyn keskustassa lähinnä saksalaisten kämppisten kanssa, oli aika taas sulloa tavarat rinkkaan ja suunnata Sydneyn eteläiseen lähiöön, Cronullaan. Tunnin junamatkan jälkeen saavuin ensimmäiseen sohvasurffauspaikkaani 50-vuotiaan Mattin luokse. Sisään päästyäni pääsin heti tutustumaan paikalliseen elämään, sillä lähdimme suoraan klubille oluelle ja siiderille. Paikalle oli kokoontunut ystäväporukka parille kaljalle ja juttu luisti mukavasti heidän kanssaan. Joukkoon liittyi myös sveitsiläinen tyttö, joka oli myöskin vasta saapunut kaupunkiin ja majoittuisi Mattin luona. Mattin kaverit olivat ilmeisesti tottuneet meihin reissaajiin, sillä hän on majoittanut toista sataa sohvasurffaajaa kotonaan.

Palattuamme asunnolle juttelimme parvekkeella, kun pari naista moikkaili parkkipaikalta ja heidät kutsuttiin sisään. Samalla ovenavauksella sisään eksyi pari muutakin saman kerrostalon asukkia, joten yhtäkkiä meillä olikin bileet käynnissä. Bileet loppuivat vasta kahden jälkeen ja silloinkin siksi, että Mattin kämppis heräsi ja sai sätkyn. Pikkuhiljaa väki kaikkosi ja pääsin nukkumaan, mikä siinä kohtaa oli kyllä ihanaa.

Torstaiaamupäivä menikin rauhallisesti kämpillä, kunnes joku koputti oveen. Miehet esittäytyivät etsiviksi, jotka tutkivat jotain vanhaa tapausta talon kellarissa. Pyysin heitä kääntymään jonkun muun asukin puoleen. Huh, olipa aloitus päivälle! Vähän myöhemmin kävin kävelyllä lähiön keskustassa. Se oli pieni, mutta sympaattinen. Uimarannalla oli hurjasta tuulesta huolimatta koululaisia liikuntatunnilla; sekä juoksentelemassa hiekalla että uimassa. Ilmeisesti myös surffausta oli ohjelmassa, sillä lautoja oli rivissä aidan luona. Näköjään koulupukumaailma ulottuu myös liikuntatunnille: kaikilla oli samanlaiset uimapuvut tai t-paidat päällänsä.

Ilta kului jälleen samalla klubilla kuin edellinen ilta. Tällä kertaa oli ohjelmassa kinkkubingo, joka keräsi sankoin joukoin eri-ikäistä väkeä. Veteraanipäivän kunniaksi bingo aloitettiin muistohetkellä. Onnistuimme meidän porukalla jopa voittamaan yhden kinkun! Niitä jaettiin huimat 94 kpl ja tätä kuulemma jatkuu joka torstai jouluun asti. Jotkut voittivat useammankin kuin yhden. Niissä riitti jo syömistä!

Perjantaina oli vuorostaan aurinkoinen päivä ja suuntasinkin ulkoilemaan. Cronulla sijaitsee niemellä ja rannalta toiselle oli lyhyt kävelymatka. Kävelin ensin asunnon lähirantaa pitkin, mutta se ei oikein soveltunut oleskelulle, oli aika kapea ja paljon oksia ja muuta vastaavaa roskaa. Niinpä suuntasin keskustan läpi niemen toiselle puolelle isolle rannalle. Uuden-Seelannin matkaopasta lukiessa meni aika rattoisasti mutta pian tulivat sadepilvet jotka ajoivat minut pois rannalta.

Mattin lähdettyä ystäviensä luokse illanviettoon ajattelin viettää rauhallisen koti-illan oloasussa. Muuten suunnitelma toteutuikin hyvin, mutta rauhallinen siitä ei tullut. Kämppis tuli parin kaverinsa kanssa viettämään kosteaa iltaa, joten eihän siinä auttanut muu kuin liittyä seuraan. Mukavia tyyppejä olivatkin ja juttua riitti lauantain puolelle asti. Hirveän rennosti ja vastaanottavasti ovat kaikki suhtautuneet tällaiseen ulkomaalaiseen! Eikä mun villasukat&lököhousutkaan näyttäneet herättävän suurta kummastusta. :)

Itse huomasin kyllä, etten ole taas tottunut valvomaan edes puoleen yöhön, joten lauantaina väsytti melkoisesti. Harmaa ja tihkusateinen sää ei auttanut asiaa yhtään. Ei ole säät ihan suosineet Sydneyn osuutta matkasta, harmi.

Illalla Matt oli kutsunut pari naispuolista työkaveriaan syömään ja minäkin sain kutsun. Olin kuullut jo kehuja hänen kokkaustaidoistaan ja odotin iltaa kovasti erityisesti sen jälkeen, kun hän kertoi menusuunnitelmastaan. Glaseerattu lohi kuulosti taivaalliselta. Harmisemme työkaverit kuitenkin halusivat Pasta carbonaraa, joten menu muuttui iltapäivän aikana. Onneksi naiset olivat mukavaa seuraa, joten ilta oli oikein onnistunut vaikka kauhistelimmekin Pariisin tapahtumia.

Kokemukseni aussielämästä on tähän mennessä melko kostea. :) Ko. kerrostalossa oli joka ilta ainakin parit kekkerit menossa.

Tänään lensin yhteen matkani odotetuimmista kohteista, Airlie Beachille. Täältä nimittäin starttaan huomenna kolmen päivän purjehdukselle isolle valliriutalle. Ihanaa!