Hurmaava Golden Bay

Abel Tasmanin kansallispuistossa koin turistien aiheuttamaa ruuhkaa, mutta puiston länsipuolella, Golden Bayn alueella oli toinen tilanne. Enkä ihmettele, sillä en itsekään kuullut alueesta ennen saapumistani eteläsaaren pohjoisrannikolle, Nelsoniin. Sen jälkeen jokainen, joka oli käynyt Golden Bayssa, oli sitten kyse turistista tai paikallisesta, kehui alueen erinomaisuutta. Eikä suotta.

Sain Brightwaterissa asuvalta Strangin perheeltä tukun vinkkejä alueen nähtävyyksistä ja koska minulla oli lopulta kokonainen viikko aikaa viettää alueella, sain melko hyvän kuvan kauniista rannikkoseudusta.

Vietin ensin kolme yötä Takakan kaupungissa, joka on reilun 1100 asukkaan myötä alueen suurin keskus. Abel Tasmanin kansallispuiston patikkareitin voi aloittaa tai päättää tänne ja siksi kaupungista löytyykin useampi hostelli.
Huonoksi tuurikseni sää oli kovin sateinen Takakassa oleskeluni ajan. Sama tilanne oli koko saarella, joten en olisi voinut asiaan vaikuttaa. Kävin kuitenkin molempina päivinä pyöräilemässä hotellilta lainaamallani pyörällä. Ensimmäisenä päivänä suuntasin kohti kansallispuistoa, käyden katsomassa luonnon ihmeitä The Grove -nimisessä paikassa. Se oli alue metsässä, josta löytyi suuri kalliohalkeama sekä meren muokkaamia kallioita ajalta, jolloin meri ulottui kauemmas sisämaahan. Samalla reissulla kävin katsomassa alueen hiekkarantoja, jotka eivät pilvisessä säässä näyttäneet parastaan, mutta ovat varmasti helteellä upeita.

Maanantai alkoi sateisena, mutta sen tauottua uskaltauduin pyörän selkään suuntana yksi maailman kirkkaimmista lähteistä, Te Waikoropupu Springs, tuttavallisemmin Pupu Springs. Lähteellä on myös ollut suuri merkitys maan alkuperäiskansan, Maoreiden hengellisissä uskomuksissa.
Pyöräilymatka taittui helposti ja lähteen ympärille oli rakennettu helppo kulkureitti. Harmaan sään vuoksi lähde ei luonnollisesti näyttänyt parastaan, mutta siitä huolimatta näki hyvin, kuinka kirkasta vesi oli. Juuri kun lähdin polkemaan takaisin, taivas aukeni ja vettä tuli oikein kunnolla. Kastuin läpimäräksi, mikä ei olisi haitannut ollenkaan, jos hostellissa olisi ollut kuivaushuone. Nyt kesti kaksi päivää saada lenkkarit kuiviksi.
Takakan lähellä olisi ollut muutakin nähtävää, mutta säästä johtuen tuli pysyteltyä paljon hostellilla. Sääliksi kävi viittä ruotsalaistyttöä, jotka olivat tulleet Takakaan vain yhdeksi yöksi nauttiakseen hiekkarannoista. Eivät tainneet edes nähdä rantaa.

Keskiviikkona sää muuttui taas yllättäen aurinkoiseksi siirtyessäni kauemmas luoteeseen, Collingwoodin kylään. Hostellin omistaja otti minut kyytiinsä Takakasta, mikä oli kovin ystävällistä. Sain samalla kiertoajelun kylässä sekä tietoa alueesta. Tutustuin illalla kanadalaiseen huonekaveriini, joka oli ollut Lappeenrannassa vaihto-oppilaana. Hän pyysi minua mukaansa seuraavana päivänä rannalle ja luonnollisesti suostuin ehdotukseen mielelläni.

Halusimme molemmat mennä Wharariki rannalle ja saimme vinkin hostellin emännältä, että sinne kannattaa mennä laskuveden aikaan. Rannalle ajoi noin puoli tuntia, jonka jälkeen oli vielä valittavissa joko 20 minuutin tai tunnin kävelymatka. Päätimme valita pidemmän, 3 km, reitin, sillä se kulki parin järven ohi emmekä myöskään uskoneet matkaan menevät tuntia. Maisemat olivatkin hienot, kuljimme lampaiden keskeltä ja parin pienen järven ohitse. Maisemat eivät kuitenkaan olleet mitään verrattuna rannalta avautuvaan näkymään. Suuria kiviä tai kallion osia kohosi vedestä ja hiekkaranta oli todella suuri. Kävi tosin myös selväksi, että veden ollessa korkeimmillaan, olisi ranta melkein kokonaan kadonnut.

Kävelimme rantaa pitkin ja toisessa päässä yritimme etsiä tuulelta suojaisen paikan auringonottoa varten, huonolla tuloksella. Niinpä parin tunnin auringonoton jälkeen olimme yltä päältä hiekassa, korvia myöten. Oli kuitenkin ihanaa ottaa pari tuntia ihan rennosti. Palasimme autolle lyhyempää reittiä pitkin, joka ei ollut yhtään niin näyttävä kuin pidempi reitti.

Seuraavaksi otimme suunnaksi toisen alueen kuuluisuuden, Farewell Spit:n. Maailman pisin hiekkasaareke on yli 20 km pitkä. Päätimme kävellä ensin parkkipaikalta saarekkeen toiselle puolelle, kävellä muutama kilometri sitä pitkin ja sitten ylittää se ja palata takaisin parkkipaikan puolta. Tuuli heitti taas hiekkaa päällemme, mutta silti kävelyreitti oli hieno. Saarekkeen länsipuolella ranta oli jostain syystä paljon näyttävämpi, joten olimme tyytyväisiä,  että kävelimme myös sille puolelle. Hiekkadyynien ylitys oli fyysisesti osin haastavaa, mutta kävi hyvästä treenistä. Illalla olimmekin molemmat melko väsyneitä aurinkoisen ja hiekkaisen päivän jäljiltä.

Torstaina olikin vuorossa odottamani maastoratsastusretki, josta kirjoittelinkin aiemmin. Se suuntautui samalle rannalle, mutta näin mielelläni rannan uudestaan.

Ratsastus todella tuntui jaloissa perjantaina, mutta päätin silti ottaa pyörän alleni ja käydä katsastamassa lisää luontonähtävyyksiä. Pyöräilin Devil’s Boot:lle, joka tosiaan muistutti tien laidassa kohoavaa, ylösalaisin olevaa varsikenkää. Parin valokuvan jälkeen jatkoin matkaa hiekkatietä pitkin kohti Milnthorne:n luonnonpuistoa. Metsästä löytyi kävelyreittien verkosto, jossa olisi saanut kulumaan helposti pari tuntia. Valitsin kuitenkin melko suoraviivaisen reitin kohti Collingwoodia. Vaikka reitistö oli vain kävelijöille, pystyin hyvin taluttamaan pyörää mukanani. Vaikka parikkipaikoilla olikin näkynyt muutama auto, sain kulkea täysin omassa rauhassani metsässä. Polku päättyi meren rantaan, josta oli noin 2,5 km matka Collingwoodiin rantaa pitkin. Olin kuvitellut pyöräileväni koko matkan, mutta laskuvedestä huolimatta hiekkapohja oli sen verran pehmeää, ettei pyöräilystä oikein tullut mitään.

Viihdyin Golden Bayssa erinomaisesti ja kaikkien luontonähtävyyksien katsastamiseen olisi saanut helposti toisenkin viikon kulumaan. Yksi erityinen ja mieleenpainuva asia oli myös hostellien pitäjien ystävällisyys ja kiinnostus asiakkaitaan kohtaan. He juttelivat mielellään asiakkaiden kanssa pitkin päivää, sekä Takakassa että Collingwoodissa.

Viikonloppuna matka jatkui kohti itää. Edessä ovat viimeiset päivät eteläsaarella ennen keskiviikon lauttamatkaa pohjoissaarelle.