Savignon Blanc ja Marlborough:n muut viinit

Marlborough on Uuden-Seelannin tunnetuin viinialue. Alue tuottaa  kaksi kolmasosaa maan viineistä ja ehdottomasti tunnetuin rypälelajike on Savignon Blanc. Vuonna 2015 jopa 86% alueen viineistä oli tätä lajiketta. Itse en tunnustaudu Savignon Blancin suureksi ystäväksi, mutta halusin silti päästä tutustumaan alueen viinitiloihin ja viineihin.

Alun perin tarkoituksena oli majoittua Blenheimissa, alueen suurimmassa kaupungissa ja viinialueen sydämessä, pari yötä, jotta voisi tehdä pyöräilykierroksen eri viinitiloille. Hostellitason majoitusta ei kuitenkaan ollut saatavilla, ilmeisesti johtuen kausityöntekijöiden majoituksesta. Niinpä päädyin matkustamaan suoraan Pictoniin ja ostamaan opastetun viinitilakierroksen kuljetuksineen.

Kaikki opasyritykset ovat kehuttuja TripAdvisorissa, joten valinta piti tehdä muilla perusteilla. TripAdvisorista sain kuitenkin hyvän vinkin; viinistä humaltuu, joten koko päivän kierros saattaa olla haastava. Muutin siis suunnitelmani puolen päivän retkeksi.

Päädyin valitsemaan Na Clachan:n iltapäiväretken kahdesta syystä: kuljetus Pictoniin ja takaisin oli halpa, vain $5, ja lisäksi sen aikataulu mahdollisti osallistumisen jo Pictoniin saapumispäivänä, sunnuntaina.

Meitä oli pieni, neljän hengen ryhmä. Olin nuorin ja myös ainoa ei-britti. Oppaamme Helen oli oikein asiantunteva ja mukava. Kiersimme yhteensä viisi eri tilaa noin kolmen tunnin aikana.

Ensimmäinen, Alan Scott -niminen tila oli pieni pettymys. Maistelutila oli pieni ja aivan täynnä. Henkilökunta ei kertonut mitään viineistä, kaatoi vain lasiin aina seuraavan maisteluviinin. Viinit olivat myös lämpimiä, mikä kävi ihan hyvin Pinot Noir:n ollessa kyseessä, mutta aika huonosti kuohuviinin kohdalla. Tämä vaikutti ennen kaikkea makuun, joten en myöskään täysin ihastunut viineihin, vaikkeivät ne huonoja missään tapauksessa olleet.

Toisena kohteena oli Nautilus, jossa oli kaunis tila ja työntekijä kummallekin ryhmälle. Viinit olivat erinomaisia, erityisesti pidin molemmista kuohuviineistä, joita maistoimme: Nautilus Vintage Rosé 2013 ja Cuvée Marlborough Brut NV. Jälkimmäinen oli myös voittanut palkintoja viinikilpailuissa. Harmi, ettei Nautiluksen viinejä tuoda Suomeen.

Saimme myös kuulla, kuinka alueella on eri maaperätyyppejä ja kuinka se vaikuttaa viineihin. Useimmiten sekoittavat yhteen viiniin samaa rypälelajiketta kahdelta eri maaperätyypin alueelta. Ilokseni saimme maistaa ns. tavallisen Pinot Noir:n lisäksi myös heidän korkealuokkaista versiota, jota tehdään vain 90 pulloa vuodessa, eikä se siksi yleensä kuulu maistatukseen. Tähän viiniin käytetään neljän parhaiten onnistuneen tynnyrin viinejä. Siksi sitä ei voi edes valmistaa enempää. Ja olihan se todella hyvää! Hinta olikin toinen, $76 eli noin 48€.

Kolmas tila oli nimeltään Bladen. Yksi alueen pienimmistä tiloista ja ensimmäisiä jotka alkoivat viljelemään Pinot Gris -rypälettä. Nyt Pinot Gris on nouseva rypäle alueella ja mm. Nautilus oli myynyt omat loppuun ja joutunut ostamaan rypälettä omien tilusten ulkopuolelta vastatakseen kysyntään.
Olimme Bladenissa ainoa ryhmä, joten omistajalla oli kivasti aikaa jutella kanssamme ja kertoilla viineistä sekä tilasta. Heidän Pinot Gris olikin oikein hyvää, mutta viimeistään tässä vaiheessa tuli selväksi, että paikallinen Sauvignon Blanc on todella hedelmäinen. Raikas, mutta turhan hedelmäinen minun makuuni.

Neljäntenä kohteenaamme oli Marlborough:n viinialueen alkulähde, Hunter’s. Irlantilainen mies ja vaimonsa aloittivat viininviljelyn alueella 30 vuotta sitten. Heidän Sauvignon Blanc voitti briteissä palkintoja vuonna 1986 ja siitä lähtien sekä alueen maine että viinitilojen määrä on kasvanut. Vaikka heidän Sauvignon Blanc on maailman kuulua, en silti ihastunut siihen sen enempää kuin aiempiinkaan. Hunter’s tarjosi kuohuviinin, Sauvignon Blanc:n, Pinot Gris:n, Gewűrtstraminer:n ja Pinot Noir:n lisäksi meille myös jälkiruokaviiniä, jota paikalla ollut toisen yrityksen ryhmä ei saanut. Makeaksi jälkiruokaviiniksi se oli yllättävän hyvää, näin kuivien viinien ystävän näkökulmasta.
Hunterin tilalla oppaamme Helen vei meidät myös viiniköynnöksille ja kertoi Sauvignon Blanc:n koneellisesta poiminnasta sekä viiniköynnösten hoidosta.

Viimeiseksi kävimme ihastuttavalla Saint Clair:n tilalla. Avarassa maistelutilassa oli jokaiselle ryhmälle varattu oma pöytä. Viinien esittelijä oli ihastuttava ja todella informatiivinen. Maistoimme lähinnä heidän korkealaatuisimpia viinejään, jotka luonnollisesti olivat erittäin hyviä. Huomasi kuitenkin, että makuhermot alkoivat jo vähän väsymään, tai sitten aivot humaltumaan sen verran, että heitin osan maisteluannoksesta pois.

Opin retken aikana paljon Marlborough:n alueen viineistä ja niiden historiasta, mutta myös yleistä tietoa viininvalmistuksesta. Eniten pidin Pinot Gris -viineistä sekä Nautiluksen kuohuviineistä. Sauvignon Blanc ja Gewűrtstraminer eivät varsinaisesti olleet makuuni. Pinot Noir -viinit olivat helppoja punaviinejä, mutta aavistuksen turhan kevyitä makuuni. Mutta esimerkiksi kesällä juotavaksi punaviiniksi sopisivat oikein hyvin.

Sanoisin, että reilun 40€ hintaiseksi kiertueeksi erinomainen hinta-laatusuhde ja olin kierrokseen kokonaisuutena erittäin tyytyväinen. Melbournessa pitää ehkä ottaa uusiksi!