Picton tunnetaan lähinnä kulkuväyläkaupunkina etelä- ja pohjoissaaren välillä, sillä saarten välillä kulkevat lautat lähtevät/saapuvat kaupungista. Picton sijaitsee kauniin Marlborough Sounds "vuonoalueen" laidalla. Kun Milford Sound on oikeasti vuono, eli jäätikön luoma, Marlborough Sounds on oikeasti vuonon sijasta lahtien alue, sillä se ei ole jäätikön muodostama.
Koko alueeseen tutustumiseen menisi viikkoja, mutta pienen palasen näkee päivässäkin. Tällä kertaa valitsin lautan ja patikoinnin yhdistelmän, joka oli sopivasti vielä tarjouksessa bookme.co.nz -sivustolla.
Maanantai-aamuna suuntasin satamaan ja Beachcomber-yrityksen toimistoon. Sieltä sain lauttaliput sekä kartan patikointireitistä. Sitten ei kun lauttaan, joka oli kuin pienoisversio Suomenlinnan lautasta. Yläkannelta oli mukava katsella maisemia ja ottaa kuvia.
Kapteeni kertoi matkan aikana mukavasti tarinoita niin talojen hinnoista, kuin alueen historiasta. Puolentoista tunnin matkan jälkeen saavuimme Ship Cove:en. Samaan lahdenpoukamaan, johon Captain Cook saapui vuonna 1770 maailmanvalloituksellaan. Hän myös antoi lahdelle nimen Ship Cove ja sen kunniaksi rannalla olikin muistomerkki hänen kunniakseen.
Ship Covesta alkoi myös 71 kilometrin mittainen patikointireitti, Queen Charlotte Track. Myös patikkareitti on saanut nimensä Cookilta, joka nimesi sen silloisen Britannian kuninkaan, Yrjön, vaimon mukaan.
Ship Cove oli kaunis myös paikallisen lintupariskunnan mielestä, joka oli päättänyt rakentaa pesän rantahiekalle eivätkä oikein pitäneet vierestä kävelleistä turisteista, vaan pistivät kunnon metakan pystyyn.
Patikkareitti olisi mahdollista suorittaa myös pyöräillen. Mutta sen verran jyrkkä, pitkä ja kivinen polku oli, että aika hyvä maastopyöräilijä saisi olla, jotta reitin pystyisi polkemaan kokonaan. Jaloissa tuntui ihan mukavasti jo pelkkä kävelykin. Mutta huipulta avautuva näköala oli kyllä kieltämättä hieno!
Ensimmäisen, noin 45 minuutin nousuosuuden jälkeen reitti oli vaihtelevampaa, sekä ala- että ylämäkiä. 15 kilometrin matkaan sain kulumaan noin 3h 45min parine pysähdyksineen. Lounastauolle oli myös mukava näköalapaikka piknik-pöytineen. Hostellin naapurissa sijaitsevasta leipomosta ostettu skonssi maistui hyvin.
Päivä oli hyvin kuuma, mittari lähenteli 30 astetta, mutta puiden varjossa ja merituulen vilvoittaessa se ei tuntunut pahalta. Hiki toki silti valui, joten olikin mukava todeta 15 km jälkeen, että oli tullut hotellialueelle, josta löytyi ravintola/baari ja kivikkoinen ranta. Kylläpä maistui vesi ja kylmä siideri hyvältä!
Lautan tuloon oli 1,5 tuntia aikaa, joten siinä ehti hyvin rentoutua nurmialueella loikoillen. Harmi, ettei tullut bikinejä ja pyyhettä mukaan, tällä helteellä olisi saattanut vaikka uskaltautua kylmään meriveteen.
Helle jatkui seuraavanakin päivänä, vaikka sääennusteen mukaan molempina päivinä olisi pitänyt olla pilvistä ja tiistaina myös sataa vettä. Toivottavasti myös loppuviikon sääennuste Wellingtonin osalta on yhtä väärässä. Sinne on nimittäin luvattu vain 17 astetta ja vesisadetta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti